Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt

15,00 

MSMCD-30

  1. Mystinen metsätyömies (Cosmic Cowboy) ─ Kantriartistit avohakkuita vastaan ─ YouTube
  2. Nukkekoti ─ Kononen & Pajukallio
  3. Cow cow boogie (Cow Cow Boogie) ─ Kerttu Valkonen ja Vaeltava Vitsaus
  4. Transitmies ─ Jouko Mäki-Lohiluoma
  5. Vuonna -72 ─ Timo Hirvonen & Unohdetut
  6. Viimeinen oljenkorsi ─ Marko Sillanpää ja Uusi Aamu
  7. Sinisiipi (Blue Wing) ─ Kinos
  8. Rämpimään (Ramblin’ Man) ─ The Milking Machine
  9. Kukkuloitten kaupunkiin ─ Nääsvillen Veljekset
  10. Rukinpolkija ─ Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
  11. Takkulan baari ─ Jussi Raittinen & Huojuva lato
  12. Balladi Seilin saaresta ─ Kapa Ahonen
  13. Poika Vorssanmaan ─ Hipp’n’Atte
  14. Peninkulmin Pohjanmaata (Miles and Miles of Texas) ─ Mikko Alatalo
  15. Viileää viiniä (ja lämmin kesäyö) ─ Riikka Rauhala & Katja Härkin
  16. Helsingin yöhön ─ Tero Pulkkinen
  17. Jolene (Jolene) ─ Tarja Merivirta
  18. Balladi villistä lännestä ─ Kevyet Mullat
  19. Kantripaskaa (Outlaw Shit) ─ Pekka Myllykoski & Huojuva lato
  20. Keskikalja-cowboy ─ Dortmunder
  21. Beaumont Rag ─ Kari Mäkinen & Doc Watson
  22. St. Olav’s Gate ─ Pancho & Dusty with Tom Russell & Augie Meyers ─ YouTube

 

Kuvaus

Suomikantri 50v. Vuonna 1968 ilmestyi levytys, jota pidetään ensimmäisenä kokonaan suomalaisin voimin syntyneenä kantrikappaleena: Kari Kuuvan kirjoittama, Jarno Sarjasen tulkitsema Nukkekoti.

Vuonna 2018 vietetään siis suomikantrin 50-vuotisjuhlavuotta! Sen kunniaksi on ilmestynyt kulttuuritoimittaja Suonna Konosen ja valokuvaaja Olli Nurmen tekemä haastattelukirja Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt. Teos esittelee melkoisen joukon vaikuttajia, tekijöitä ja toimijoita suomikantrin historian varrelta. Juhlavuoden logon taiteili Rauli Nordberg.

Keksimme, että kirjan oheen olisi kätevää julkaista myös samanniminen kokoelma-cd, ikään kuin soundtrack. Kuten ideoilla monesti on ollut tapana, lähti tämäkin kehittymään omalla painollaan. Omalla painollaan se myös sai hyvän tovin muhia ja kehittyä, ennen kuin uhkaavasti lähestyvä deadline innosti tomeroitumaan.

Torstaina 25.10.2018 järjestettiin Helsingin Savoy-teatterissa suuri Suomikantri 50v. juhlakonsertti. Siellä juhlittiin myös kokoelmalevyn ilmestymistä. Lähes kuusisataasivuinen kirja otti hieman pidempään valmistuakseen. Se julkaistiin 12.12. Helsingissä, Kirjakauppa Nide toimi tuolloin juhlapaikkana.

Kirjakauppa Nide

Kirjaa ja levyä on luonnollisesti saatavana erikseen, sekä hieman huokeampana yhteispakettina. Kun klikkaat itsesi ostoskoriin, jossa on jo kirja, ohjelma ehdottaa halvemman levyn lisäämistä.

Levyn esittely:

Maaseutumusiikilliseen tapaan kokoelmalla ei ole mukana kaikkein ilmeisimpiä hittejä, vaan vähemmälle huomiolle jääneitä ja kirjan tarinoissa esiin nousevia kappaleita ─ kuten vaikkapa se Nukkekoti. Alta löytyvät lyhyet (kenties ajan myötä täydentyvät) esittelyt kappaleista ja niiden esittäjistä.

Artistien valokuvat on pääosin ottanut Olli Nurmi. Ainoat poikkeukset ovat Juha Huhtasen ottama kuva Huojuvan ladon edustajistosta Pekka Myllykosken kanssa sekä The Milking Machinen ja Pekka Myllykoski ja Jytäjemmareiden solistikuvat. Viimeksi mainittujen näppääjä on Marko Aho.

Kaikki kappaleet © manus, ellei muuta mainita.


Kantriartistit avohakkuita vastaan:
Mystinen metsätyömies ─ Cosmic Cowboy ─
Michael Martin Murphey,
suom. Pekka Myllykoski
© Sweden Music

laulusolisteina: Maria Hänninen, Antti Vuorenmaa, Tero Pulkkinen, Antti Tammilehto, Marko Haavisto, Tarja Merivirta

Tapsa Kojo (ukulele, haitari, akustinen kitara, basso, rummut, taustalaulu), Marko Aho (sähkökitarat), Maria Hänninen (viulu), Tero Pulkkinen (kitarasoolo), Riikka Rauhala (taustalaulu)

Jo kokoelman suunnittelun alkuvaiheessa molemmat nimikkokappaleet päätettiin oheistaa levylle uusina versioina. Avohakkuut ja niiden kieltoa ajava kansalaisliike olivat ajankohtaisia keväällä 2018, kun aihetta ideoitiin. Päätimme kantaa kortemme kekoon ja jatkaa Mikko Saarelan saappaanjäljissä. Hänen johdollaan nimittäin julkaistiin vuonna 1990 mainio single nimeltä Talaskangas Rap. Sillä Suomen eturivin rokkitähdet räppäsivät nimellä Artistit avohakkuita vastaan.

Kysyimme Saarelalta luvan käyttää samankaltaista nimeä. Mietimme myös, että paras mahdollinen tapa kunnioittaa Pekka Myllykosken elämää ja elämäntyötä olisi valjastaa uusioversio avohakkuiden vastaiseen taisteluun. Ilahduttavan helposti vierailevat solistit lähtivät mukaan ja tekivät komeaa jälkeäkin!

 

Kononen & Pajukallio:
Nukkekoti
Kari Kuuva, sov. Kononen, Pajukallio, Salmi
© Warner Chappell Music Finland Oy

Kononen ja Pajukallio, kuva: Olli NurmiArto Pajukallio (laulu, akustiset kitarat, sähkökitara, 12-kielinen sähkökitara, baritonikitara, basso), Suonna Kononen (stemmalaulu), Kuja Salmi (rummut, tamburiini)

Kari Kuuvan säveltämää ja sanoittamaa Nukkekotia pidetään ensimmäisenä kokonaan suomalaisin voimin syntyneenä kantrikappaleena. Tosin vuonna 1968 Jarno Sarjasen ensilevytyksen aikaan ei puhuttu kantrista, sillä koko termiä ei ollut vielä Suomeen keksitty. Kantrin lanseeraaminen countryn suomenkielisenä vastineena tapahtui vasta vuonna 1970 Jussi Raittisen radio-ohjelmassa.

Nukkekoti on kuulunut aina Pilli Pajukallion henkilökohtaisiin suosikkeihin. Huojuva lato -vokalisti ja Freukkari -kitaristi perustivat yhteisen duon vuonna 2017 ja ryhtyivät seuraavana vuonna tekemään ensimmäistä albumiaan. Tämä albumisessioissa äänitetty cover on Kononen & Pajukallion ensilevytys.

 

Kerttu Valkonen, kuva Olli NurmiKerttu Valkonen & Vaeltava Vitsaus:
Cow cow boogie ─ Cow Cow Boogie ─
Benny Carter, Gene Paul, Don Rave, suom. Sauvo Puhtila
© Songs Of Pen Scandinavia, EMI Music Publishing Scandinavia

Kerttu Valkonen (laulu), Marko Haavisto (akustinen kitara, laulu), Jakke Kauppinen (sähkökitara, laulu), Viljami Viippola (honkytonk piano), Oskari Haavisto (bassokitara), Kuja Salmi (rummut, laulu)

Vaeltava Vitsaus on yhtye, jossa Marko Haavisto pääsee keskittymään yhteen suureen musiikilliseen rakkauteensa, country & westerniin ja vanhoihin lännenlauluihin. Kokoonpanon toisena vokalistina kuullaan Kerttu Valkosta, ”Kantri-Kerttua”. Versioitava Cow Cow Boogie on vähemmän muistettu Laila Kinnus -levytys vuodelta 1959.

 

Jouko Mäki-Lohiluoma, kuva Olli NurmiJouko Mäki-Lohiluoma:
Transitmies
Jouko Mäki-Lohiluoma

Jouko Mäki-Lohiluoma (laulu, akustinen kitara, huuliharppu), Janne Louhivuori (kitara), Olli Haavisto (kitara), Mikko Löytty (basso), Sakari Löytty (rummut), Kari Haapala (taustalaulu), Päivi Portaankorva (taustalaulu), Teppo Nuorva (taustalaulu), Tiina Pitkänen (taustalaulu)

Tamperelainen laulaja-lauluntekijä Jouko Mäki-Lohiluoma on uittanut rakastamaansa kantria suomigospeliin jo 70-luvulta, ensialbumistaan lähtien. Transitmies on tekijänsä maallisempaa tuotantoa, laulu, joka pääsi ilmestyessään Radio Suomen soittolistoille ja kohosi tekijänsä tunnetuimmaksi.

Kulkija- ja autoilutematiikka ja miesasia-aiheet liittyvät elimellisesti kantriin. Transitmiehessä Mäki-Lohiluoma keksi näihin omanlaisensa tulokulman.

 

Timo Hirvonen, kuva Olli NurmiTimo Hirvonen & Unohdetut:
Vuonna -72
Timo Hirvonen, sov. Timo Hirvonen & Unohdetut

Timo Hirvonen (laulu), Merja Hirvonen (taustalaulu), Ville Leppänen (pedalsteel), Tero Pulkkinen (akustinen kitara, taustalaulu), Aarno Paakkari (piano, urku), Jp Mönkkönen (basso), Tero Mikkonen (rummut), Petri Asiala (taustalaulu)

Haikea kantriballadi ”Vuonna -72” vie kuulijan 70-luvun alun tunnelmiin, aikaan, jolloin CCR ja Rollarit avasivat nuorille järisyttäviä maailmoita, omppuviini nostatti tunnelmaa ja ensisuudelma kuohutti mieltä.

Los Olvidadosin laulaja-lauluntekijä Timo Hirvonen on levyttänyt yhtyeensä kanssa neljä albumia. Tällä kertaa studiossa on käyty uudella kokoonpanolla, jossa on mukana mm. pedalsteel taituri Ville Leppänen.

 

Marko Sillanpää ja Uusi Aamu:
Viimeinen Oljenkorsi
Marko Sillanpää, sov. Marko Sillanpää ja Uusi Aamu

Marko Sillanpää (laulu, akustinen kitara), Heli Sillanpää (haitari, taustalaulu), Anssi Kirkinen (kitara, taustalaulu), Sanna-Mari Savolainen (basso), Katariina Kotila (rummut)

Marko Sillanpää nousi suomalaisen rockin seuraajien tietoisuuteen 80-luvulla porvoolaisessa Marco & The Missing Partsissa, jonka musiikissa kaikuivat raikkaat country rock -sävyt.

Sillanpää asuu nykyään Joensuussa ja on levyttänyt kaksi englanninkielistä sooloalbumia. Viime vuodet hän on ajanut sisään suomenkielistä Uusi Aamu -yhtyettä, jossa haitaristina ja kakkoslaulajana kuullaan vaimo Heli Sillanpäätä. Ensimmäinen Uusi Aamu -albumi on työn alla.

 

Kinos, kuva Olli NurmiKinos:
Sinisiipi ─ Blue Wing ─
Tom Russell, suom. Jari Hauninen
© End of the Trail Music

Jarmo Kinos, Esko Perttula, Matti Rantala, Jouni Salovaara, Markku Tuomi, Riikka Haapasalo, Sannimari Tuomola

Turku on ollut vahva kantrikaupunki Tommie Mansfieldin päivistä lähtien. Laulaja Jarmo Kinoksen johtama Kinos jatkaa J. J. & Lännenmiehet -yhtyeen saagaa – Lännenmiehet levytti outlaw country -käännöksiä jo ennen Freud Marx Engels & Jungia. Sinisiipi antaa mielenkiintoisen vertailukohdan Freukkarien Lintumiehelle – molemmat ovat käännöksiä Tom Russellin Blue Wingistä.

Kinos-yhtyeen tarina alkoi 1993 Karjaan Country Cavalcadessa. Kuuluttajana ollut Jussi Raittinen totesi keikan jälkeen: ’Kaunista, levollista ja hyvää musiikkia… todella’. Kinos soittaa kantria popin, rockin ja rootsin mausteilla. Ohjelmisto koostuu balladeista ja rokkaavista biisestä. Yhtyeen jäsenillä on muusikkokokemusta rootsmusiikin parissa niin levytys- kuin keikkapuolelta 1970-luvulta lähtien.

Kinos on julkaissut neljä ep/cd-levyä. Tuorein niistä on vuodelta 2017. Yhtye keikkailee sekä triona että kuusijäsenisenä kokoonpanona.

 

The Milking Machine:
Rämpimään ─ Ramblin’ Man ─
Richard Betts, suom. Ilkka Vartiainen
© Warner Chappell Music Scandinavia Ab

Armi Ilvonen (laulu), Aki Sorajoki (soolokitara), Ilkka Vartiainen (pedalsteel, dobro, kitara), Harri Meriläinen (rytmikitara), Jarno Korhonen (basso), Keijo Korhonen (rummut), Teijo Tikkanen (koskettimet, lyömäsoittimet)

Valtimolainen Ilkka Vartiainen tunnetaan Huojuvan ladon ja Kevyiden Multien pedal steel -miehenä. Vartiaisen Ilen oma bändi on country-covereita soittava The Milking Machine, joka toimii leppoisasti omaan tahtiinsa. Milkkarit on julkaissut toistaiseksi vain yhden omakustanteisen cd-singlen, Rämpimään / Paltaniemen taa, joka ilmestyi vuonna 2004. Paltaniemen taa on julkaistu aiemmin Maaseutumusiikkia Vol. 1 -kokoelmalla (2011), tässä on ykkösraita, Ilen käännös monelle ”mystiselle metsätyömiehelle” tärkeästä Allman Brothersin biisistä.

 

Nääsvillen Veljekset:
Kukkuloitten kaupunkiin
Kapa Ahonen

Kapa Ahonen, Hannu Tuovinen, Pekka Itkonen, Kala Alajoki

Nääsvillen Veljekset julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1983. “Kukkuloitten kaupunkiin” on puolestaan bändin viimeisimmän levyn “Loputon tie” avausraita. Se ilmestyi vuonna 2017, pari vuosikymmentä kestäneen levytystauon jälkeen.

Yhteensä bändi on julkaissut vuosien saatossa yhdeksän studiopitkäsoittoa sekä Paremmasta päästä -kokoelman (2001).Veljesten musiikkia värittämässä on vuosien saatossa vieraillut nimimiehiä Olli Haavistosta Jukka Gustavsoniin. Tässä kappaleessa kuullaan kitaristina Kala Alajokea.

 

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit:
Rukinpolkija
säv. trad, san. sov. PM&JJ

Pekka Myllykoski (laulu), Marko Aho (sähkökitara), Tuomas Lehto (sähkökitara), Veijo Airaksinen (huuliharppu), Heikki Laakso (piano), Tommi Tenkula (basso), Janne Salo (rummut), Iiro Ollila (taustalaulu), Antero Gustafsson ja Kalle Vanhapelto (muut)

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa vuonna 2004. Sitä seuranneen seitsemän vuoden aikana diskografia karttui hämmentävän laajaksi, etenkin kun ottaa huomioon, että missään vaiheessa bändi ei ollut oikea bändi. Kyseessä oli lähinnä poikakerho, joka kaikkien muiden kiireiden salliessa musisoi reippaan mökkeilyelämän sivutuotteena.

Vankasti kantrin perinteisiin nojaava ─ olkoonkin, että laulussa “ajetaan” rekan sijaan rukkia ─ Rukinpolkija on vuosien saatossa noussut Pekan ja Jytäjemmareiden katalogin toivotuimmaksi kappaleeksi.

 

Jussi Raittinen, kuva Olli NurmiJussi Raittinen & Huojuva lato:
Takkulan baari
Jarno Sarjanen
© Poptori Oy

Jussi Raittinen (laulu), Suonna Kononen (laulu, akustinen kitara, sähkökitara, huuliharppu), Ilkka Vartiainen (pedal steel), Tapsa Kojo (koskettimet, taustalaulu), Yrjö Vähäkallio (basso), Keijo Korhonen (rummut, taustalaulu)

Takkulan baari on Jarno Sarjasen singleraita vuodelta 1983. Baari suomalaismiehen sielunhoitolana kasvaa kappaleessa myyttisiin mittoihin. Huojuva lato valitsi Takkulan baarin vuonna 2017 ilmestyneen suomikantri-coveralbuminsa nimikappaleeksi. Jussi Raittinen tuli mielellään solistivieraaksi. ”Mainio kankkusen kuvaus”, hän totesi kappaleesta studiossa.

Missä sijaitsi Takkulan baari? Ei Lahden Takkulassa, kuten välillä luullaan, vaan Espoossa. Rakennus on edelleen pystyssä, vaikkei siellä ole anniskeltu hetkeen. Jarno Sarjasen poika Jarkko on kertonut, että Jarno viihtyi Takkulassa Luukin luontoretkiensä ohessa.

 

Kapa Ahonen, kuva Olli NurmiKapa Ahonen:
Balladi Seilin saaresta
Kapa Ahonen

Kapa Ahonen, Hannu Tuovinen

Nääsvillen Veljesten johtohahmo Kapa Ahonen on julkaissut kolme sooloalbumia. Niistä viimeisin Unohdettujen lauluja (2013) on syntynyt Turun saariston Seilin saaren ja merenkäynnin historian inspiroimana.

Balladi Seilin saaresta on tätäkin vanhempi kappale. Nääsvillen Veljekset levytti sen 1998. Tällä kokoelmalla kappale kuullaan kuitenkin Unohdettujen laulujen versiona. Balladi Seilin saaresta esittelee Ahosen eittämättömät tarinankertojan, säveltäjän ja tulkitsijan lahjat.

 

Atte Hipp, kuva: Olli NurmiHipp’n’Atte:
Poika Vorssanmaan
Atte Hipp

Atte Hipp, Markus Kivivuori

Freukkari-coverkisan (2014) lehdistön ihannepoika Atte Hipp on tähän mennessä julkaissut kolme levyä: Forssasta, moro (2010 ), Vorssalainen (2014) ja Lähempänä totuutta (2017). Poika Vorssanmaan löytyy niistä keskimmäiseltä.

Hippin ohjelmisto sisältää mainion kattauksen omia biisejä, käännösiskelmiä ja kansanlauluja. Ulkopuolisen ja luotettavan arvioijan mukaan hänen tärkeimmät laulunaiheensa ovat päihteet ja kuolema. Silti lauluista on joku tiettävästi löytänyt lohtuakin.

 

Mikko Alatalo: 
Peninkulmin Pohjamaata ─ Miles And Miles Of Texas ─
MIkko Alatalo, kuva: Olli NurmiTom Canfield & Diane Johnston, suom. Alatalo-Rinne, sov. Petri Nieminen
© Sony Music Entertainment Inc,

Mikko Alatalo ihastui countryyn ja western swingiin vuonna 1968 Texasin reissulla, jonka Lions-klubi kustansi. Hedelmistä sai pian nauttia koko Suomi, joka tuli kuulemaan kantrivaikutteita Juice Leskinen & Coitus Intin ensialbumeilla ja Maalaispojan soolotuotannolla.

Alatalon rakkaus kantriin ei ole hiipunut. 2000-luvulla hän on julkaissut kolmen Kantri-albumin trilogian, joka on suomalaisittain poikkeuksellinen kunnianosoitus musiikkityylille. Asleep At The Wheel -cover Peninkulmin Pohjanmaata on svengaavaa suomeksi toteutettua western swingiä.

 

Riikka Rauhala & Katja Härkin: 
Viileää viiniä (ja lämmin kesäyö)
säv. Pekka Myllykoski, Jussi Kinnunen, Arto Pajukallio, Juha Sivonen, Pekka Virtanen, san. Pekka Myllykoski
© Love Kustannus

Riikka Rauhala (laulu), Katja Härkin (laulu), Tapsa Kojo (haitari, basso, rummut, taustalaulu), Suonna Kononen (akustinen kitara, mandoliini, huuliharppu, taustalaulu), Marko Aho (sähkökitara)

Kesäkuussa 2014 tuli kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun Freud Marx Engels & Jung pantiin alulle kostean rehvakkaassa Provinssirockin päätössunnuntain tiimellyksessä. Päätimme juhlistaa merkkipaalua pienimuotoisella tribuuttilevyllä. Maaseutumusiikin julkaisemana ilmestyikin minicd nimeltä Kantribuutti.

Riikka Rauhala, kuva Olli NurmiKatja Härkin, kuva Olli NurmiLevyllä esiintyivät Huojuva lato, Dortmunder ja niiden pohjalta syntynyt kokoonpano Aho, Kojo & Kononen, sekä Hannu Sainio. Tälle kokoelmalle päätynyt Pekka Myllykosken varsin omakohtainen “kesähitti” taltioitiin Riikka Rauhalan ja Katja Härkkimen hienona tulkintana. Uusien solistien myötä laulun tunnelma muuttui melkoisesti, mutta sen vetovoima ei vähentynyt tippaakaan.

Hauskana lisädetaljina mainittakoon, että Kantribuutin julkaisua juhlistettiin 30 vuotta ja kolme päivää tuon kauaskantoisen sunnuntain jälkeen Seinäjoella.  Tuolloin soitettiin Huojuva lato ystävineen -keikka Mallaskosken Panimoravintolassa — vain kivenheiton päässä Provinssirockin tapahtumapaikoilta. Tosin kiven nakkaajan pitäisi olla sellainen hivenen riskimmän puoleinen.

 

Tero Pulkkinen, kuva Olli NurmiTero Pulkkinen:
Helsingin yöhön
säv. sov. Tero Pulkkinen, san. Timo Forss

Tero Pulkkinen (laulu, akustinen kitara)

Tero Pulkkinen levytti oman Vibrakööri-bändinsä kanssa Helsingin yöhön -biisin vuonna 1995. Se soi taajaan radiossa vuosituhannen taitteeseen saakka hävitäkseen sitten lähes täysin eetteristä. Tässä biisi kuullaan uutena sooloesityksenä.

Tero tunnetaan myös Freukkareiden pitkäaikaisena multi-instrumentalistina. Hänen tekemiään biisejä ovat Vibraköörin ohella levyttäneet muun muassa Veli-Matti Järvenpää, Muska ja Jorma Kääriäinen.

 

Tarja Merivirta, kuva Olli NurmiTarja Merivirta:
Jolene ─ Jolene ─
Dolly Parton, suom. Pertsa Reponen
© Emi Music Publishing Scandinavia Ab

Tarja Merivirta (laulu), Hannu Pikkarainen (lyömäsoittimet, kitara, koskettimet), J-P Virtanen (koskettimet), Tom Nyman (basso)

Dolly Partonin Jolene on lyönyt vuosien varrella itsensä läpi kantristandardina, jonka tuntevat nekin, jota kantria vierastavat. Ajatuksia herättävä, tuskaisuudessaan poikkeuksellinen teksti ei liene vähiten syynä suosioon. Pertsa Reposen onnistunut käännös valmistui 70-luvulla Vicky Rostin suuhun, mutta Tarja Merivirta teki suomennoksesta täysin omansa.

Cover ilmestyi Merivirran toisella albumilla Laulu ilman nimeä vuonna 1999. Jolenesta on kohonnut Merivirran tunnuslaulu, “signature song”, kuten amerikkalaiset sanoisivat.

 

Kevyet Mullat, kuva Olli NurmiKevyet Mullat:
Balladi villistä lännestä
säv. san. Reino Helismaa
© Warner Chappel Music Finland Oy

Marko Aho (laulu), Arto Pajukallio (kitara, laulu), Suonna Kononen (huuliharppu, laulu) Tapsa Kojo (piano, laulu), Ilkka Vartiainen (pedal steel, banjo), Yrjö Vähäkallio (nauhaton basso, puhe), Kuja Salmi (rummut)

Arto Pajukallion ohjastama Kevyet Mullat jatkaa kaivauksiaan suomikantrin – joko vahingossa tai vasiten – unohdettuun historiaan. Reino Helismaan 100-vuotisjuhlavuosi innosti koplan vuonna 2013 rillumarei-henkiseen “repeilyyn”. Suomikantrin 50-vuotisjuhlavuosi tarjoaa oivallisen paikan uusinnalle.

Kuja Salmi vieraili soittamassa lännensankarin lailla laukkaavat rummut. Tämä versio julkaistiin tuoreeltaan kokoelmalla Maaseutumusiikkia vol II.

 

Pekka Myllykoski ja Huojuva lato:
Kantripaskaa ─ Outlaw Shit ─
Waylon Jennings, suom. Suonna Kononen
© Waylon Jennings Music / Kobalt Music Publishing Ltd

Pekka Myllykoski (laulu), Suonna Kononen (akustinen kitara, sähkökitara, taustalaulu), Ilkka Vartiainen (pedal steel), Juha Huhtanen (sähkökitara), Tapsa Kojo (koskettimet), Yrjö Vähäkallio (basso), Ville Lehtovaara (rummut),  Keijo Korhonen (taustalaulu)

Suonna Kononen tarjosi Waylon Jenningsin Outlaw Shitin käännöstään Freud Marx Engels & Jungille. Se ei mennyt läpi Freukkareiden laaduntarkkailusta, mutta Myllykoski halusi levyttää kappaleen Huojuvan ladon kanssa.

Käännös on kirjoitettu Myllykosken suuhun ja lauluraita taltioitiin viimeisinä päivinä ennen laulajan nielusyöpähoitojen alkamista. Ajatus siitä, että laulajasta jää muistoksi vain kasa levyjä, on peräisin Marko Ahon ja Antero Gustafssonin Myllykoski-haastattelukirjoista.

Kantripaskaa on julkaistu kahtena hieman eroavana miksauksena, ensin Huojuvan ladon Talvisia tarinoita -mini-cd:llä (2015), sitten Takkulan baarilla (2017), jolta tämä versio.

 

Dortmunder:
Keskikalja-cowboy
säv. san. Jarno Sarjanen
© Finedit Oy

Tapsa Kojo (laulu, akustinen kitara, koskettimet, mandoliini, basso, rummut), Marko Aho (sähkökitara)

Sitä rumempaa rillumareitä kantrin, rokin ja bluesin tahtiin rehvakkaalla otteella tarjoileva Dortmunder toimii liveoloissa kaksi-viisihenkisenä duona. Levystudiossa kaksikko pärjäsi keskenään, kiitos Tapsa Kojon. Hän on nimittäin mentalisti, tarkemmin sanottuna multi-instrumentalisti.

Tämä kokoelman toinen nimikappale saattaa hieman venyttää kantrin määritelmää, mutta onneksi genrerajat on tehty joustaviksi. 

Kappaleen kirjoittanut Jarno Sarjanen oli suomalaisen kantrin keskeisiä ääniä aina vuoden 1968 Nukkekoti -levytyksestä lähtien. Sarjanen oli syvällä kantribaritonilla varustettu vaikuttava solisti, joka tulkitsi paljon ystävänsä Kari Kuuvan kirjoittamia lauluja, mutta kirjoitti myös itse. Keskikalja-cowboy on peräisin hänen vuoden 1988 samannimiseltä albumiltaan.

 

Kari Mäkinen, kuva Olli NurmiKari Mäkinen & Doc Watson:
Beaumont Rag
säv. Trad, sov. Doc Watson

Kari Mäkinen (akustinen kitara), Doc Watson (akustinen kitara)

Levyn loppuun laitettiin juhlavaksi bonukseksi pari suomikantrista kansainvälisempiin maisemiin siirtyvää raitaa. Ne osoittavat hienosti, että parhaimmillaan täkäläinen countryn osaaminen ja omaksuminen toimii hienosti myös autenttisessa ympäristössä ilman ennakko-odotuksia säätävää suomi-etuliitettäkin.

Kokkolalainen Kari Mäkinen on pitkän linjan vaikuttaja Pohjanmaan kantriskenessä. Kari Mäkinen Band on alueella tuttu esiintyjä, jonka keikkojen solistivieraisiin ovat lukeutuneet muun muassa Raittisen veljekset.

Mäkisen erikoisalaa on amerikkalaisartisti Doc Watsonin kitaransoitto, jonka hän on ottanut haltuun vuosikymmenten varrella. Mäkinen on vuosittainen vierailija Amerikan Doc Watson -tapahtumissa ja ehti myös tavata Watsonin ennen tämän kuolemaa. Omakustanteillaan Mäkinen on julkaissut muutamia nauhoituksia parivaljakon jamitaltioinneista. Tässä yksi sympaattinen nauhoitus albumilta Swingin’ With Doc (2007). Äänitys on vuodelta 2006 Doc Watsonin kotoa Pohjois-Carolinasta.

 

Pancho & Dusty with Tom Russell, kuva Olli NurmiPancho & Dusty with Tom Russell & Augie Meyers: St. Olav’s Gate
säv. san. Tom Russell
© End Of the Trail Music

Tommi Mattila (laulu), Tom Russell (laulu), Tero Pulkkinen (kitarat, bajo sexto, haitari), Augie Meyers (urut), Jp Mönkkönen (basso), Tero Mikkonen (rummut)

Pancho & Dustyn levytys on peräisin vuodelta 2010. Tommi Dusty Mattila duetoi kappaleen Roots On The Rails -matkakaverinsa ja biisin tekijän Tom Russellin kanssa.

Kappaleen äänitykset alkoivat jo pari vuotta aiemmin, kun tuottajana toiminut Tero Pancho Pulkkinen järjesti session Augie Meyersin kanssa. Lauluosuudet (kuten kappaleen videokin kahdeksan vuotta myöhemmin) taltioitiin Dustyn Bar Mendocinossa, joka toimi Helsingissä vuosina 2005 – 2018.

Tom Russell on tämän päivän country- ja folkskenen merkittävimpiä laulaja-lauluntekijöitä. Olkoonkin, että suurtähteys on häntä koko pitkän uran ajan väistellyt, mutta asianharrastajien keskuudessa Russellilla on vankka kannatus.

Monet suomalaiset ovat Russelliin tutustuneet Freud Marx Engels & Jungin käännöskappaleiden kautta. Etenkin Danny Show (Road To Bayamon) on noussut täkäläisissä anniskelupalvelupisteissä kansanlaulun asemaan. Kaikki osaavat hoilata levyn mukana ainakin kertosäkeistön ” …ai ai ai, räntä lentää…”.

Sittemmin Russellin tuotantoa ovat onnistuneesti suomalaistaneet myös Huojuva lato ja tälläkin kokoelmalla Sinisiiven (Blue Wing) esittävä Kinos.

Teksasilaislähtöinen Augie Meyers tunnetaan parhaiten toiminnastaan Doug Sahmin rinnalla niin Sir Douglas Quintetissa kuin Texas Tornadosissakin. Tero Pulkkinen on koko ikänsä ollut kyseisten herrojen diggari, eikä liene puhdas sattuma sekään, että Mattilan baari oli Sahmin ja Meyersin suurimman hitin kaima. Meyersin tunnusomainen urkusoundi tuo tähänkin versioon oman leimansa.

Panchon ja Dustyn yhteistyö kahden kovan luokan legendan kanssa on edellisen raidan kanssa hienoin mahdollinen huipennus suomikantria juhlistavalle kokoelmalle.