Purkitettu kuumuus -levyn laulut

Biisin nimeä klikkaamalla saat esiin laulun sanat, sekä lyhyen tarinan ko. laulun takaa. Ja TÄSTÄ klikkaamalla pääset takaisin diskografia -sivulle.

  1. Jumalauta, vallataan Vanha!
  2. Jemmarin jytä
  3. Rukinpolkija
  4. Suolaa ja pippureita
  5. Juice
  6. Olisinpa orava
  7. Liekki
  8. Viinamäki
  9. Visiitti
  10. Teksasin muoviruusu
  11. Lämmitin, sinä huriseva puhallin
  12. Isoisälliset neuvot
  13. Toivelaulu
  14. Sorsanmetsästys

Jumalauta, vallataan Vanha!

(säv, sov, san Antero Gustafsson)

Kenen kellarissa lojuu banderollit?
Missä raikaa kaikki kirkkaat huudot radikaalien?
Vaitonaisina on Erkit, Liisat, Ollit - 
kai vilustuivat alla vaalien

Eikö jalka mahdu maihinnousukenkään?
Miksei vastarinta tänään jaksa jatkaa marssiaan?
Nyt ei baskeria päässä näy kenenkään.
Vain virkamiehet vatkaa farssiaan

Jumalauta, vallataan Vanha!
Pannaan vielä kerran haisemaan.
Jumalauta, vallataan Vanha!
Ja palaa värit poliittiseen maisemaan.

Kovin hiljaista on Perunatorilla
Joku odottaa kai ensimmäisen kiven heittäjää
Vallankumousta ei synny konttorilla
ilman marxilaista myrkynkeittäjää

Mielenosoittajat lauhkeina kuin lampaat
voivat enää asemille tiekkarinsa levittää.
Kuka proteeseihin vaihtoi syömähampaat,
joille pelkkä symboolinen arvo jää.

Jumalauta, vallataan Vanha!
Pannaan vielä kerran haisemaan.
Jumalauta, vallataan Vanha!
Ja palaa värit poliittiseen maisemaan.


AG: Vanhan ylioppilastalon valtaus tapahtui 25.11.1968. Spektaakkelista tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Kirjoitin tämän laulun, kun tekstitystyöni Koiton Laulun kevätkonserttiin ”Tervetuloa Teille” vuonna 2001 oli loppusuoralla. Ilmeisesti jonkinlainen työväenlaulujen kirjoitusbuumi vaati vielä yhden kommentin. Iiro Ollilan vielä ollessa edellä mainitun kuoron taiteellisena johtajana puhuimme puolivakavissamme kappaleen julkaisemisesta kuorosinglenä. Ollilan sopimuskausi kuoronjohtajana päättyi 2006 ja piisi jäi äänittämättä. Tekstin varsin opponoiva sävy on luultavimmin saanut mietoja vaikutteita kirjailija Markku Eskelisen teksteistä ja tv-esiintymisistä joihin tutustumista suosittelen kaikille.

Kappaleessa esiintyvien Erkkien, Liisojen ja Ollien sukunimet löytyvät varsin vaivattomasti teksteistä, jotka käsittelevät Vanhan valtausta.

Talkooväki: Iiro Ollila taustalaulu

Takaisin alkuun

Jemmarin jytä

(säv, sov, san Aho) 

Partaa tai leukaasi rapsuta,
jatsaillen sormia napsuta,
kohottele kulmakarvoja,
haro hiuksia - vaikka sitten harvoja,
kengällä lattiaa kopista
ja ota huikka tuopista

Kas Jemmarin jytä on herrasmiehen tanssi
ei tarvitse riehua kuin simpanssi
On siihen leppoisa osallistua,
kun saa vain paikallaan istua.

Partaa tai leukaasi rapsuta,
jatsaillen sormia napsuta,
kohottele kulmakarvoja,
haro hiuksia - vaikka sitten harvoja,
kengällä lattiaa kopista
ja ota huikka tuopista

Tästä tanssista hillitystä
povataan seuraavaa villitystä
Älä siis itseäsi nolaa
loikkien pitkin ravintolaa!

Kas Jemmarin jytä on herrasmiehen tanssi
ei tarvitse riehua kuin simpanssi
On siihen leppoisa osallistua,
kun saa vain paikallaan istua.

MA: Tahdoin kehittää sellaisen tanssin, jota itsekin tykkäisin tanssia - eli jossa saisi vain istua rauhassa paikoillaan. Mökkisessiossa sitten kun puhuimme aiheesta, niin kävi ilmi että koko orkesterimme suhtautuu tanssimiseen yhtä innokkaasti. 

Liikkeelle panevana innottajana tässä piisissä taisi alkujaan toimia Travellin Wilburiesin Wilbury Twist. Mielestäni onnistuin varsin hillityn tanssin siitä lähtökohdasta keksimäänkin. Parastahan tässä on se, että minkä tahansa musiikin tahtiin voi istua paikallaan! Jemmarin jytää voi tanssia muodikkaasti myös rivitanssina (kaikki kuulemma tekee sitä mielellään), kun asettaa vain tuolit riittävän pitkän pöydän ääreen riviin.

Talkooväki: Veijo Airaksinen soitteli maukkaat harput ja Laakson Hessu hoiti jälleen sähköpianon ja urut, sekä vasiten tilaamani the Band -henkisen klavinetin jytään mausteeksi.

Takaisin alkuun

Rukinpolkija

(säv Trad, sov, san PMJJ)

Taas käyntiin poljen langantekolaitteen
ja ilmaa näen puolan halkovan.
Kun silmään isken suurimman vaihteen
voin kuulla laulun rukinpolkijan.

Jos kolottamaan alkaa kahvihammas,
mä keritsimet hetkeks naulaan paan.
Mutta pian kyytiä saa joka lammas
ja kuulla laulun rukinpolkijan

Kai mieskin valmistaa saa villalankaa,
kulkea kalsareissa kuninkaan
Kun tehtaan tekokuidut nivusissas hankaa
niin laula laulu rukinpolkijan

Vanhaa iskelmää ei kuule rammarista,
se häipyy kahinaan karstojen
Lapain läiske kantautuu kammarista
ja nopsaan syntyy uusi lapanen

Kai mieskin valmistaa saa villalankaa,
kulkea kalsareissa kuninkaan
Kun tehtaan tekokuidut nivusissas hankaa
niin laula laulu rukinpolkijan

Nuo kaikki, jotka päätään mulle aukoo 
talvella sen tuntee munissaan
Kun kierrosluvut laskee - touhu taukoo -
voi välihousut nähdä unissaan.

Kai mieskin valmistaa saa villalankaa,
kulkea kalsareissa kuninkaan
Kun tehtaan tekokuidut nivusissas hankaa
niin laula laulu rukinpolkijan

AG: Kun Purkitettua kuumuutta alettiin suunnitella, niin lähtökohdaksi haluttiin ottaa tietty vaivattomuus. Eli tehdään varsin selkeitä ratkaisuja omissa piiseissä ja valitaan simppeleitä covereita – laadusta tinkimättä. Käännöspiisejä tehdessäni en ole juurikaan välittänyt siitä, mistä alkuperäistekstissä on kyse. Truck drivin’ man:istakin nappasin vain sen, että kyse on miehestä. Rukinpolkija löytää parin Viekää minut baariin taas… -levyn kappaleesta Lankit lattiaan. Joku oli tainnut jossain netin keskustelupalstalla huomatakin tiettyjä yhtäläisyyksiä erääseen jo levytettyyn piisiin…hmmm

Tarina villalankaa valmistavasta miehestä oli riittävän absurdi alittaakseen kaikki norminmukaiselle laulutekstille asetetut kriteerit. Kun sanoitus oli valmis, listasin huvikseni laulajia jotka voisivat uskottavasti (menettämättä kasvojaan, olemassa olevaa levytyssopimustaan, ystäviään jne.) Rukinpolkijan esittää ja levyttää. Montaa en löytänyt. Toisaalta jo puoliksi Jytäjemmareihin lukeutuva kitaravelho Tuomas Lehto on uhannut esittää kappaletta julkisesti keikoillaan.

Talkooväki: Veijo Airaksinen huuliharppu, Heikki Laakso piano, Tuomas Lehto kitara, Iiro Ollila taustalaulu

Takaisin alkuun

Suolaa ja pippureita

(säv, sov, san Gustafsson) 

Vilpittömin mielin
pienenä poikana kaiken nielin
Opin soppani lusikoimaan,
vaan en alas saanut suolaa ja pippureita

Keinutuolissaan
istui vaari ja kertoili elämän totuuksia:
kuinka mauton on maailma
ilman suolaa ja pippureita.

Vääriin huoneisiin
mä sisään pyrin ja hakkasin ovia.
Taloihin kuolleisiin
kannoin repussa suolaa ja pippureita.

Näinä aamuina
turha itkeä on kaatunutta maitoa.
Voi vain tunnustaa:
et mun elämästä puuttuu suolaa ja pippureita
Elämästä puuttuu suolaa ja pippureita.
Elämästä puuttuu suolaa...

AG: Piirtelin 1990 pieniä tussitöitä, joista yksi oli nimeltään Suolaa ja pippureita. Taulu on tällä hetkellä Halttusten taiteilijasuvun hallinnassa (elleivät ole heittäneet sitä roskikseen). Muutama vuosi myöhemmin kirjoitin Suolaa ja pippureita –kappaleen. Ensimmäiset demot piisistä syntyi Henri Björklöfin ja Kim Suurosen myötävaikutuksella 1994. Jytäjemmareiden versio aiheesta ei juurikaan eroa ensimmäisestä esityksestä muutoin kuin orkestraatioltaan.

Teksti on jonkinlainen miniatyyritoteamus yleiseen ”nykyään mikään ei tunnu miltään” –ilmastoon. Ja kyllähän lähihistoriamme kiistatta osoittaa, että melkoisen pitkä (ja tasaisesti jyrkkenevä) taiteellisen (ja myös poliittisen) taantumuksen tie on kuljettu esimerkiksi 80-luvun alusta tähän päivään. Vastakkainasettelua ja vaihtoehtoja tarvitaan nyt kipeästi. Me yritämme kantaa kortemme kekoon.

Takaisin alkuun

Juice

(säv, sov Aho, san Aho/Gustafsson/Myllykoski) 

Teit kaiken niinkuin tahdoit -
toiset taitojensa mukaan.
Jäljessäs me täällä rämmitään
Vaan minkäs sille mahdoit,
kuinka kauan jatkaa kukaan
kun ruumis kestä ei vauhdissa pään.


Talloit umpimetsään polun, on siitä tullut tie
vilkkaasti liikennöity, ruuhkainen.
Se joka kerta minut uuteen paikkaan vie,
vaikka kovin tutut on maisemat sen

Taas reitilläsi kuljen, jälkiäsi tutkien
On tasamaata, jossakin tietyö.
Aina löytyy uusi suora jälkeen mutkien
yhtä varmasti kuin päivää seuraa yö.


Teit kaiken niinkuin tahdoit -
toiset taitojensa mukaan.
Jäljessäs me täällä rämmitään
Vaan minkäs sille mahdoit,
kuinka kauan jatkaa kukaan
kun ruumis kestä ei vauhdissa pään.


Sinä saappaat jalassa lähdit ja hyvä niin
Ei oisi ketään hyppäämään noin suuriin saappaisiin...

MA: Tämän piisin kirjoitin 25.11.2006. Olin aamulla saanut tekstiviestin Juice Leskisen kuolemasta ja ollessani sitten päiväkävelyllä pienen tyttäreni vaunuja työnnellen, kirjoitin päässäni tämän piisin varsin nopeasti. Halusin tähän tekstillisen panoksen myös Anterolta, joten tilasin puuttuvan säkeistön häneltä. Alkuperäisessä versiossa oli pari hieman onnahtavaa riviä ja sellaisia ei tietenkään voinut jättää piisiin, jonka nimi on Juice! Päätinkin pyytää Pekkaa tsekkaamaan ne laulusessiossa kuntoon ja näin saatiin Myllärikin tekstittäjäksi tähän kaikkien meidän esikuvalle omistettuun piisiin. 

Halusin kirjoittaa laulun Juicelle ilman turhanaikaista paatostusta. Niinpä tässä vain simppelisti todetaan miten asia mielestäni on. Jälkeenpäin huomasin että Harri Rinne käyttää tuota "polun tekemistä" Juice On (Juice Off) -kirjassaankin, mutta mitenkään tietoisesti en Rinnettä siteerannut. Luulin itse keksineeni tuon vertauksen.  

Olin tätä laulua kirjoittaessani kylpyhuoneremonttia paossa sukuloimassa. Niinpä vasta jokusen ajan päästä kotiuduttuani pääsin kitaran kanssa tämän tsekkaamaan ja havaitsin kävellessä syntyneen sävellykseni oivalliseksi. Loppuun halusin uljaan hammondsoolon, joten Hessulta sellaisen tilasin. Mellotronia kysyessäni hän tiedusteli vain että procolharum vai beatles? Valitsin tietty Piitleksien tyyppisen. 


Talkooväki: Heikki Laakso kosketinsoittimet

Takaisin alkuun

Olisinpa orava

(säv, sov, san Aho) 

Olisinpa orava pörröturkkisin,
niin maailmanmenoa salaa kurkkisin
tuon hirmukorkean kuusen latvasta
sieltä hyvät näköalat aukeais vasta

Kunpa saisin elellä lailla kurren
ja puissa kiipeillä käpyjä purren
Tuonne oksan haaraan mä pesän laittaisin
siellä sitä varmaan elo maittaisi

Kun talven tullen maan lumi peittäisi,
niin lapset mulle kai ruokaa heittäisi
Pähkinöitä saisin monta tusinaa -
vaan mieluummin mutustaisin rusinaa

MA: Kirjoitin tämän tekstin muistaakseni vuonna 1999. Antero oli juuri julkaissut Harri Herukan päiväkirja -levyn ja minäkin innostuin niihin aikoihin kirjoittamaan jokusen lastenlaulun. Olisinpa oravan tein eräänä aamuna töissä  vahvasti tympääntyneenä. Vaihtoehtoja pohdiskellessani mietin, että olisinpa mieliuummin vaikka orava. Tämä yllättävä ajatus huvitti melkolailla ja samantien tekaisinkin aiheesta laulutekstin. 

Aluksi soittelin tätä piisiä kovasti laulelmahenkisenä versiona, mutta se ei oikein ikinä tuntunut toimivan. Koko ajan oli semmoinen olo että tämähän on tehty jo ennenkin. Sitten kun lueskelin Aamulehdestä Jussi Niemen kirjoittamaa arvostelua Tommy Emmanuelin Tampereen keikasta, jossa kriitikko valitteli että minkä takia aina kun joku soittaa yhden bluespiisin keikallaan, sen on pakko oli sitä stereotyyppistä machoilubluesia. Päätin sisällyttää Purkitetulle kuumuudelle yhden bluespiisin, jossa ei machoilla ja tämä vanha teksti tuli samantien mieleeni. 


Talkooväki: Veijo Airaksinen huuliharppu 

Takaisin alkuun

Liekki

(säv, san, sov Gustafsson) 

Minä syljin laiturille, koko tienoon tuhkasin.
Sinä suljit minut häkkiin, vaikka pyysin anteeksi.
Loit arjen karnevaalit, joissa ruumiit vaeltaa.
Mä etsin pelastusta, sä hullu kutsuit Jumalaa

Minä tanssin suistomailla - kanssa kaktuksen.
Sinä katsot parvekkeelta, kuinka alas leijailen.

Tätä luojan luomaa lihaa en edes itse arvosta.
Se on pilaantunutta, sitkeää, mutta silti haurasta.

Joskus sytytimme liekin
yhteen hiileen puhkuttiin.
Siihen riettaaseen roihuun
rakkautemme uhrattiin.
Nyt palamme heikolla liekillä
joskus kipinöimme vaan.
Ei näistä kytevistä sääristä
saa ees tulta tupakkaan.

Minä syljin laiturille, koko tienoon tuhkasin.
Sinä ammuit rumputulta, minä verta vuodatin.
Näinä valvottuina öinä korttitalot romahtaa
ja kenttä kääntyy yksin jään haavojani nuolemaan.

Minä etsin tyhjää tilaa, minä tahdon sammua.
Sinä suljet ikkunoita, sinä yötä edustat.
Teimme pienen mielisairaalan omaan takkahuoneeseen.
Minä valoin perustukset, sinä hankit kalusteet.

Joskus sytytimme liekin
yhteen hiileen puhkuttiin.
Siihen riettaaseen roihuun
rakkautemme uhrattiin.
Sinä palat jo heikolla liekillä
minä kipinöidä saan.
Kun kytevän miehen säärestä
otat tulta tupakkaan.

AG: Oli synkkä ja myrskyinen yö ja vuosi 2004. Istuimme (Kalle, Pekka ja minä) lyömäsoitintaiteilija/toimittaja Honey Aaltosen kanssa jossain pienessä helsinkiläisessä kapakassa. Aikaisemmin olimme kokoontuneet pressitilaisuuteen ravintolan Pullmaniin rautatieaseman ylisille. Hieman omituisessa tilaisuudessa soitti Freud Marx Engels & Jung –duo. Pekka ja Marko lähtivät Radioon Teppo Nättilän tentattavaksi ja me muut jäimme ravintolaan kuuntelemaan Walkman –radiosta lähetystä. Marko lähti takaisin Tampereelle ja Pekan saavuttua jatkoimme jälkeen puolen yön matkaa tuohon alussa mainitsemaani pieneen kapakkaan. 

Vahvasti päihdyttyämme päätimme, että Jytäjemmareiden täytyy jossain vaiheessa julkaista Pekan ja jonkin naislaulajan duetto. Muistan ainakin Katri-Helenan ja Lea Lavenin nimen mainittaneen. Kaikkien sävellajikokeilujen, ehdotelmien ja puimisien jälkeen piisin tulkitsee yksin Pekka. Toisaalta kukapa haluaisi kuulostaa äänilevyllä eltaantuneelta, juopolta naiselta.

Takaisin alkuun

Viinamäki

(säv, sov, san Gustafsson) 

Se lienee legendaa et on kaksi asiaa,
joita suomalainen ei käy vaihtamaan.
Mun omiin käsityksiin mahtuu ainoastaan yksi:
pullollinen miestä vahvempaa.

Jo aikoinaan se Raulin lavalle sai nousemaan,
se kuskas runokynää Helismaan.
Sen voimalla on tanssittu ja päälle tapeltu.
Sillä intiaaneilta ostettiin maa.

Taivas aukeaa ja tuulet puhaltaa
Taivas aukeaa - taas rankkasade piiskaa
Taivas aukeaa - maan suistaa radaltaan
Taivas aukeaa, kun Viinamäen markkinat alkaa.

Juhlat ilman viinaa on kuin ajais telamiinaan.
Oon kerran joutunet sen kokemaan.
Siis kunnioita perimääsi ja sekaisin paa pääsi - 
niin isät poikiansa kumartaa.

Taivas aukeaa ja tuulet puhaltaa
Taivas aukeaa - taas rankkasade piiskaa
Taivas aukeaa - maan suistaa radaltaan
Taivas aukeaa, kun Viinamäen markkinat alkaa.

En sukista tai sinapista ryhdy laulamaan
ja jos niin teen, mut viekää Ohkolaan.
Vaan kunnon pirtusoosit tekee meistä virtuoosit
ja hetken Euroopan saa omistaa.

Taivas aukeaa ja tuulet puhaltaa
Taivas aukeaa - taas rankkasade piiskaa
Taivas aukeaa - maan suistaa radaltaan
Taivas aukeaa, kun Viinamäen markkinat alkaa.

AG: Viinamäen teksti sai alkusysäyksensä vanhasta kunnon Turun sinappi –mainoksesta, jossa oli klassinen slogan: …”kahta en vaihda…”. Slogania sovellettiin nokkelasti varsin pian myös sukkien vaihtamiseen. Pohdinnan kuitenkin aiheutti se, mitä suomalainen ei vaihtaisi – niin kuin ihan oikeasti, missään olosuhteissa. Sehän on tietysti oma viinapullo illanistujaisissa tai mökkireissulla.

Kun kappale oli valmis, ajattelin että olisi mukava kuulla se suuresti arvostamani Matti Eskon tulkitsemana. Toisaalta kun otsikko on Viinamäki, niin eiköhän Myllykosken uskottavuus aiheen tiimoilta ole aivan omaa luokkaansa.

Talkoohommissa uurasti Hessu hanureineen

Takaisin alkuun

Visiitti

(säv, sov, san Aho) 

Keskeytyi aamutouhut Antin 
yllättäin kun ovikello soi
Hän avasi ja näki avaruusmutantin
joka iloisesti hihkaisi "Moi!"

"No nyt kai mulla päässä vippaa",
Antti mutisi epäillen
"En enää juo tipan tippaa - 
pyhästi mä lupaan sen"

"Ja höpö höpö", nauroi silloin mörkö tuo
"se liioiteltu reaktio ois.
Kas toisinaan kun oikein kunnolla juo
se stressinkin huuhtelee pois"

"Myönnän moukkamainen oli tekoni. 
Kyläilemään tungin näin yllättäin.
Vaan kylläpä nyt maistuis pekoni
kera munien, kun oon nälissäin"

"Mä läpikulkumatkalla oon galaksin"
vieras sanoi pyyhkäisten kilpeään.
"Jos vain jotain pientä löytyis välipalaksi,
kun nälkä alkaa vaivata jo alienia hilpeää?..."

Peloissaan Antti pekonit paistoi
vieraalle, joka näytti peikolta
Itse vain pari ihan pientä palaa maistoi,
kun olo tuntui yhä heikolta.

Vieras syötyään hekotti:"Mesta
varsin mainio on Tellus tää."
Väänsi vipua vekottimesta,
joka heti alkoi tikittää.

Anttia kohti härvelin kohotti - 
kirkkaana laser loisti sen.
Kohta jo Antti nauraa hohotti,
kun kaikonneen huomasi Koistisen

"Kappas, nyt on taas mentävä"
vieras sanoi vilkaisten kelloaan
"ja tämä todella on lähtö lentävä.
Ei siis muuta kuin kiitos vaan!"

"Taas matkaani jatkan halki galaksin,
siis hyvät voinnit ja keväät.
Kiitos kun sain aamiaises välipalaksi
ja tuota... onnistuisikohan vielä pienet eväät?"

Antti parit leivät kääri pakettiin,
lisukkeeksi löytyi vielä banaani.
Vieras kiitti ja sanoi noustessaan rakettiin"
"Muistanet nämä pari sanaani:

Kun kiertää tuhansia valovuosia,
ei joukkoliikennettä voi suosia.
Kas ruuhkassa kitua sais yltäpäältä hies.
Vaan lyhyemmät matkat kulkisin
toki liikennevälinein julkisin,
sillä olenhan sentään pieni vihreä mies!"

MA: Nuorempana harrastin paljonkin sitä että kirjoittelin lauluja, joissa tarina oli alisteinen mahdollisimman pitkille, tekemällä tehdyille riimeille. Sittemmin olen - jo selkeydenkin tähden - tästä tavasta luopunut. Visiitin kaksi ensimmäistä värssyä on jälleen vanhaa perua. Suunnittelin aikoinaan Ramonesin hengessä etenevää huimaa rokkia, joka alkaisi tuolla avaruusmutantin kylään saapumisella. No, ramonesta tästä ei sitten kuitenkaan tullut... 

Viime keväänä päätin ihan vain ajankulukseni kirjoittaa tämänkin piisin loppuun. En miettinyt lainkaan mihin suuntaan tarinaa veisin, käytin vain kaikkia mieleenjuolahtavia mukavia sanoja, kuten "vekotin" ja annoin stoorin kasvaa itsestään. Hämmästyksekseni lopputuloksesta tuli jopa jollain tavalla "järkeväkin" - ei tosin sanan perinteisessä merkityksessä.

Osaltaan tämän "selviämistarinan" juonikuvioon saattoi vaikuttaa sekin seikka, että näihin aikoihin kuuntelin melko aktiivisesti  Popedan Peetlehemin pesäveikot -kokoelmaa, jolta löytyy muun muuassa vanha suosikkini Sammakkalaulu. Eli jossain määrin kai tämäkin piisi sitten Popedan syytä on...

Takaisin alkuun

Teksasin muoviruusu

(säv, sov, san Gustafsson) 

Baarijakkarat on hävitetty, baarin piano
oikein hiano viime vuonna myytiin pois.
Kylän sheriffi on kirjastossa siivoamassa,
saluunassa toimii osuuskaupan säästökassa.

Huomaan veden likaantuneen mustaks Mississippin.
Siipirataslaivan kannella nään vanhan hipin.
Se stesoniaan yrittänyt on jo vuoden myydä.
Ei kukaan osta eikä myy - ei kukaan mukaan pyydä.

Kuka pilannut on villin lännen kaupungin.
Kuka muoviruukkuun laittoi ruman muoviruusun Teksasin.
Kuka pilannut on villin lännen kaupungin.
Kuka muoviruukkuun laittoi ruman muoviruusun Teksasin.

On kaktusfarmaritkin purkittaneet kukkasensa.
Et piikkilanka-aitaa missään nähdä voi.
Ja kantrimuusikot on naulaan lyöneet rukkasensa.
Ei enää kapakassa piano soi.

Kuka pilannut on villin lännen kaupungin.
Kuka muoviruukkuun laittoi ruman muoviruusun Teksasin.
Kuka pilannut on villin lännen kaupungin.
Kuka muoviruukkuun laittoi ruman muoviruusun Teksasin.

AG: Kappaleen ensimmäinen, ja hyvin pitkälti samankaltainen, versio on kirjoitettu jo 80-luvun lopulla. Tekstin idean syntyyn on vaikuttanut ainakin Ismo Alangon Muoviruusuja omenapuissa, semminkin kuin lopputulos on perin heppoista ja helppoa materiaalia. Varsin klassiseen kantrihölkkään upotettuun riffiin lienee innoittajana ollut Stray Catsin Bring it back again. Mielestäni Teksasin muoviruusu ei ole elämää suurempi kipale – pikemminkin välipala.

Kun äänitimme ravintola Swengissä yötämyöten levyn pohjia, niin oliko se nyt Janne joka epäili muoviruusun tarkoittavan pumpattavaa barbaraa. Miksei näinkin. Lauluosuuksiin jätimme hieman hassusti äännetyn riimiparin piano-hiano.

Talkoissa mukana myös Lehdon Tuomas kitaroineen, sekä Hessu pianoineen joka tosin lopullisessa versiossa ei soi

Takaisin alkuun

Lämmitin, sinä huriseva puhallin

(säv, san Gustafsson, sov Gustafsson/Uhlenius ) 

Lämmitin, sinä huriseva puhallin
sanoit irti sopimuksen, jonka piti olla ikuinen.
Lämmitin, sinä huriseva puhallin
Lailla sähkölaitteiden, petit pienen ihmisen.

Hehkuu huulilla viimeinen nortti
On nuotioon heitetty jo ajokortti-
a myöten kaikki palava roska
eikö kylmyys - lopu koskaan?

Lämmitin, sinä huriseva puhallin
Niinkuin kaksi ystävää odottavat pimeää
Lämmitin, sinä huriseva puhallin
pidit poissa pakkasen - nyt se on tullut jäädäkseen...

Hehkuu huulilla viimeinen nortti
On nuotioon heitetty jo ajokortti-
a myöten kaikki palava roska
eikö kylmyys - lopu koskaan?

Lämmitin, sinä huriseva puhallin
sanoit irti sopimuksen, jonka piti olla ikuinen.
Lämmitin, sinä huriseva puhallin
Lailla sähkölaitteiden, petit pienen ihmisen.

Hehkuu huulilla viimeinen nortti
On nuotioon heitetty jo ajokortti-
a myöten kaikki palava roska
eikö kylmyys - lopu koskaan?

Lämmitin, sinä huriseva puhallin
Elo koneen, ihmisen - oli päätyttävä; sinä tiesit sen...

AG: En tiedä mistä tämän kaltaisia lauluja sikiää. Kyseessä on yksinäisen ihmisen ja sähkötoimisen lämmittimen suhteesta kertova talvinen tarina. Tässä tapauksessa koje luovutti ennen ihmistä. Sanattomaksi vetää. Kitaristi Altti Uhleniukseen kummalliselta kalskahtava kappale kolahti siinä määrin, että mies päätti osallistua myös toteutukseen. Kappaleen ”petterisalmis” –tyylisestä kitarasoolosta voi löytää viitteen eräästä Baddinginkin levyttämästä piisistä.

Talkoissa mukana siis Altti Uhlenius soolokitara

Takaisin alkuun

Isoisälliset neuvot

(säv, sov, san Aho)

Mua isoisä neuvoi "Sanoihini usko vaan,
niissä viisautta on iän tuomaa.
Elämä kun potkii joskus kovaa,
niin oikeassa olleen mun huomaat.

Se mikä kaataa voi ison miehen ojaan,
on troppi eikä oppi suinkaan.
Ja jos suuret tulotkin vain menee menojaan,
ei rikastu ei mies fiksuinkaan."

Vaikka neuvot isoisän tarkkaan kuuntelin,
en niistä löytänyt viisautta.
Nuo neuvot isoisän...
sain oppia kantapään kautta.

"Oikeassa tuo sananlasku oli,
että puoliruokaa puhtaus lie.
Mutta tosin se toinen puoli
on se joka nälän pois vie.

Poika, kun luotat vain ohjeisiini
ei yllättään pääse kolhut mitkään
ja muista naiset on niin kuin viini - 
ne alkaa kusettaa ennen pitkää."

Vaikka neuvot isoisän tarkkaan kuuntelin,
en niistä löytänyt viisautta.
Nuo neuvot isoisän...
sain oppia kantapään kautta.

MA: Isoisälliset neuvot on alkujaan Alli and the Gators -aikaisia tekeleitäni. Piisi on matkan varrella muutamaan kertaan hieman muuttunut, muun muuassa Markojuhani Rautavaara auttoi kymmenisen vuotta sitten tekstin stilisoinnissa hieman. Kiitos siitä hänelle.

Tämän laulun inspiraationa oli toki oma ukkini, jonka viisauksia pienoispoikana useasti kuuntelin. Isompi merkitys lienee kuitenkin bändillä nimeltä the Faces ja heidän piisillään Ooh La La, joka on yksi kaikkien aikojen parhaita ikinä missään tehtyjä kappaleita. Ja tarkoitan nyt sitä bändin alkuperäistä kahden Ronnien (Lane ja Wood) tulkitsemaa versiota, enkä suinkaan sitä Rod Stewartin myöhempää (v)esitystä. Jossain vaiheessa aloin miettiä ko. rallin suomentamista, mutta jo avausrivin jälkeen tekstini alkoi elää omaa elämäänsä ja niinpä tuloksena olikin kokonaan oma piisi. 

Tässä versiossa ideanani oli tehdä jonkinlaista "autotalli-kantria", joka on eräs UC:n alatyyli ja melko alatyylistä soittoa tähän onnistuin loihtimaankin.

Talkoohommia paiskoi tässäkin rallissa Hessu punasine hienoine pienoineen...

Takaisin alkuun

Toivelaulu

(säv, sov Aho, san Aho/Gustafsson)

Oli keikkaan vielä aikaa, ristisanaa ratkaisin
lavalla vasta roudarit ahkeroi
Kun äkisti mun ajatuksein katkaisi
tuo tyyppi joka luoksein kompuroi

Pöytääni hän istui läikyttäen lasiaan.
Itseksensä manaili "Voi Veen"
Ryhdistäytyi, rykäisi ja sanoi "Asiaan..."
heitti hieman oudon toiveen:

"Hei mikrofoni noihin kamoihin jo asenna,
mene laulamaan ja minut masenna.
Lohdun saan joka huoleen mieltä painavaan,
kun piiseissäs päin helvettiä menee aina vaan."

Lempimusiikikseen kertoi hän kantrinkin,
vaikka elämänsä on kuin kehno bluus.
Ja viimein keksi "Sulle tarjoan drinkin,
niin saadaan hieman tunnetta lauluus..."

Elämästään kertoili hän hiljaa nyyhkien,
koko tarinan mä kuulla sain.
Kun hän viimein nousi, poistui silmät pyyhkien,
tiesin toiveestaan mä laulun aiheen sain

"Hei mikrofoni noihin kamoihin jo asenna,
mene laulamaan ja minut masenna.
Lohdun saan joka huoleen mieltä painavaan,
kun piiseissäs päin helvettiä menee aina vaan."

MA: Tämä laulu perustuu tositapahtumiin pienin taiteellisin vapauksin tosin... 

Elettiin muistaakseni elokuuta 1999 ja Freukkarit olivat keikalla Cabaret Oscarissa Tampereella. En muista mikä kyseisen baarin nimi silloin oli, enkä edes tiedä mikä sen nimi nykyään on, mutta Oscarina se laajalti tunnetaan.

Menin jo hyvissä ajoin ennen keikkaa paikan päälle Pekkaa tapaamaan ja itse asiassa minä olin se joka keskeytti ristikon täyttämisensä. Rupattelimme niitä näitä; Pekka  kertoili orkesterin taannoisesta Teksasin matkasta, esitteli Lapin vaelluksella mustalaiselta ostamaansa kelloa (josta löytyy tarinaa myös Isosta Kirjasta sivulta 42) ja kertoi että lavalla kitaraansa tsekkaileva hemmo on muuten heidän uusi kitaristinsa Into. Suunnilleen näihin aikoihin paikalle saapui laulun päähenkilö ja todellakin läikytti ensitöikseen drinkkinsä pitkin pöytää. 

Tämä tyyppi kertoili että hänen elämänsä menee päin tiedättekyllämitä (sama sana on naisen sukupuolielimen roisimpi nimitys ja pissisten puheessa yleisin välimerkki). Kaiken muun epäonnen lisäksi hänelle ei kuulemma tarjoiltaisi enää tuon läikkyneen paukun jälkeen alkoholeja kyseisessä ravintolassa ja Freukkareiden keikan alkuun oli vielä kosolti aikaa. Maailman murjoman tyypin toive olikin että Pekka menisi nyt heti laulamaan, koska hänen lauluissaan menee aina niin huonosti, että oma elämä alkaa niiden rinnalla vaikuttaa paljon valoisammalta. Pekka huomautti kohteliaasti että rouduu on vasta alkutekijöissään ja eihän lavalla ole edes mikrofoneja. Mutta tämä sinnikäs jannu kehoitti kytkemään vaan mikin kiinni kamoihin ja menemään laulamaan...

Hetken aikaa vielä sydäntään purettuaan tuo surullisen hahmon ritari poistui (muistaakseni henkilökunnan avustamana) pöydästämme ja ravintolasta. Pekka jäi mielessään makustelemaan tuota "sun piiseissä menee aina niin huonosti, että oma elämä näyttää niiden valossa loisteliaalta" -ajatusta ja sanoi että jonkun pitäisi tehdä tosta kantripiisi. Lupasin tarttua toimeen. Ja keikan jälkeen kotiin kävellessäni muotoilinkin tekstin pääpiirteissään valmiiksi. 

Sitten hieman myöhemmin Järvenpäässä, samana yönä kun Anteron kanssa kirjoitimme Viekää minut baariin taas -piisin, viimeistelimme tätäkin. Tarjosimme kumpaakin rallia Freukkareille, jotka onneksemme eivät niitä huolineet ja "jouduimme" itse ryhtymään levyntekoon. 

Purkitettua kuumuutta varten kirjoitin Toivelauluun vielä yhden säkeistön lisää, muutin piisin menemään hieman kristofferson -tyyppisesti puhuttuna kantrina ja nyt se mielestäni toimii niin kuin sen pitääkin. 

Vierailijoista Veijo soitti Toivelauluun mainiot williehenkiset (vai pitäisikö sanoa MIckey Raphael -henkiset) huuliharput.

Takaisin alkuun

Sorsanmetsästys

(säv, san Helismaa, sov Gustafsson)

AG: Kuulin tämän Reino Helismaan mainion veijaritarinan radiosta joskus 80-luvun alussa. Kymmenisen vuotta myöhemmin hankin Repen nuottikirjan, jossa laulu oli. Koska en muistanut kuinka kappale soitettiin, komppailin piisiä kitaralla niin sanotusti ”suorana beatina”. Vasta Helismaan kokoelma cd:n ostettuani huomasin, että olin soittanut kappaletta väärällä poljennolla. Mielestäni tämä vahingossa syntynyt rytmiikka kuulosti paremmalta, joten lähdin tekemään sovitusta. Koska kyseessä on varsin teatraalinen viisu, oli luonnollista nostaa roolihahmot paremmin esiin sekä lisätä kudokseen ripaus dramatiikkaa sekä tehosteääniä.

Taisimmepa taannoin Teppo Nättilän Kantritohtori-ohjelmassa Markon kanssa luvata, että seuraavalla Jytäjemmareiden pitkäsoitolla kappale kuullaan. Kaikki kunnia Helismaalle mahtavasta rallista!

Vierailijoina Veikko ja Niilo kurahousuineen.

Takaisin alkuun


 

smmy email