palamaton parta

Biisin nimeä klikkaamalla saat esiin laulun sanat, sekä lyhyen tarinan ko. laulun takaa. Kaikkien biisien rummut soittaa Kai Koski, joten häntä ei erikseen mainita joka biisin talkooväki -osiossa.

  1. Kilisevät ukkelit
  2. Pukki
  3. Joulupakolaiset
  4. Kylmää joulua

Kilisevät ukkelit

(säv, sov, Aho san Aho - Gustafsson)


Kilisee kilisee ukkelit
tontut työmatkallaan
Kilisee kilisee ukkelit
tiuút helkkää lakeissaan

Sillan alta koloista
ryhmää tutun oloista
marssii tomerana niin
suoraan kaupunkiin

Agentit salaiset,
Joulupukin alaiset
tiedustelutehtäviin,
kun lähtee tärkeisiin

Kilisee kilisee ukkelit
jo vilahtaa valkea karvoitus
kilisee kilisee ukkelit
ratkeaa pian arvoitus:

Kuka lahjat ansaitsee
tonttulauma tarkkailee
ja äkäpussi, tuittupää
paketitta jää

Uutterasti urkkivat,
ikkunoista kurkkivat
nyt ei oo aikaa makoilla
kun täytyy vakoilla

        Vaan punanenä, partasuu
        lasin taa kun ilmaantuu
        kurkkien huusholliisi,
        siinä herkempi jo hätääntyy:
        "Hiipparitkos lähestyy?!
        Täytyypä soittaa polliisi!"

Kilisee kilisee ukkelit
vaikk´aivan vaiti vaklataan
kilisee kilisee ukkelit
hankeen kun ne taklataan

Kas tinanapit kaahaavat
paikalle ja raahaavat
kyytiin joka ukkelin,
ottein sukkelin

Kiipelissä on pojat,
kotirauhan rikkojat
kun pannaan käsirautoihin,
käpälälautoihin

Kilisee kilisee ukkelit
ei kehumista tilanteissaan
kilisee kilisee ukkelit
kihlat killuu ranteissaan

Kilisee kilisee ukkelit
pian hommiin rientää takaisin
nuo kilisevät ukkelit, 
kun Joulupukki lahjoo sheriffin

MA: Tämä on ainut uusi piisi levyllä. Kun idea joululevystä sikisi tuotantoryhmässämme, oli meillä kolme joululaulua valmiina, niinpä minun työkseni tuli tehdä yksi lisää. Antero toivoi sen olevan luonteeltaan hilpeä, koska niinhän Joulukin pohjimmiltaan on. 

Monista mieleeni tulleista jouluisista aiheista ihastuin eniten tähän, jossa joulutontut pidätetään kotirauhan häirinnästä syytettyinä. Ideaa kypsytellessäni Antero kertoi puhelimessa suunnitelleensa joskus "Kilisevät ukkelit" nimistä joululaulua ja oivalsin että senhän saisi yhdistettyä luontevasti tähän minun tarinaani.

Mielestäni hienointa tässä laulussa on se kuinka paljon tapahtumia sisältävän tarinan sain mahtumaan vähän reiluun kahteen minuuttiin.

AG: En muista tilannetta, jossa kilisevistä ukkeleista olen ensimmäisen kerran kuullut. Oletan kuitenkin, että kyseessä on ollut normalia kosteampi ravinteli-ilta Arvatenkin Tehon (Marko Terva-aho) kanssa joskus 90-luvun hulluina vuosina. Tämän sanamuunnoksen yhdistäminen tonttuteemaan ja Kulkuset -kappaleeseen on luultavimmin tapahtunut edellä mainitun baarittelun jälkihöyryissä.

Kun joululevyä lähdettiin tekemään niin päätimme Markon kanssa, että jo olemassa olevien rallien rinnalle olisi tarpeen saada yksi ripeä yhteislaulu. Lähetin Markolle Kilisevien ukkeleiden koorusraakileet ja pari teksti-ideaa ja Marko teki loput.

Talkoo-osasto: Heikki Laakso väritti ukkeleiden seikkailua pianolla.

Takaisin alkuun

Pukki

(säv, sov, san Gustafsson) 

Hyvää iltaa pienet lapset, kai odotatte jo
Että joulupukki saapuu, ja lahjakääröt avataan
Hyvää iltaa pienet lapset, nyt joku oveen koputtaa
Kaikki kilpaa rientää katsomaan, kuka ovella odottaa

Hyvää iltaa pienet lapset, anteeksi että häiritsen
Olen talonmiehenne Pedersen tulin vaihtamaan sulakkeen
Hyvää iltaa pienet lapset ja se myöskin muistakaa
Että joulupukki saapuu aina savupiipusta


Mut kun naapurin herraa ei näy punaisessa kylpytakissaan
Alkaa aikuiset olla, ja varsinkin lapset, jo melko huolissaan
On ateria syöty, tuskin tähteitä kukaan huoliskaan
Kaikki pitkän lounaan oireet kohta tuntee suolissaan

Vihdoin joulupukki saapuu, mut hieman oudolta haiskahtaa
Alkaa suvun vanhimmat ajatella: Onko pukki humalassa?
Pian joulupukki kaatuu ja kaatuu joulupuu
Ehkä parempi ois, et vietäis pukki pois, sanoo isä kun hermostuu.


Nyt ei naapurin herraa näy punaisessa kylpytakissaan
Muttei kukaan tahdo muistella häntä enää pahalla
Sillä eihän oikeaa joulumieltä voi mikään turmella
Hyvää joulua, joulurauhaa tahtoo kaikki toivottaa

AGTaisin kirjoittaa ensimmäisen version tästä tekstistä jo 80-luvun puolessa välissä ja taitaapa Pukista olla neliraitaversiokin jossain tuolta ajalta. Tekstissä viliseviä lapsuk(ai)sia en tohtinut käydä korjailemaan. Myös piisin sovitus ja rakenne ovat alkuperäisessä asussaan.

Joulu on kummallista aikaa. Jonkinlaisesta sähköhäiriöstä aivolohkoissahan täytyy olla kysymys, kun suomalaiset perusjöröt miehet sonnustautvat tuhansissa kodeissa joulupukeiksi. Moiseen performanceen ei muina vuodenaikoina taivuta. Kuin taikaiskusta lehdet ovat pullollaan ilmoituksia, joissa mainostetaan pientä korvausta vastaan autoilevista ja yhteislauluja veisaavista suomalaismiehistä. Tuo mainoistettu autoilu ei ainakaan minun tietääkseni ole estänyt pukkeja nauttimasta piirileikkien lomassa aavituksen jäykempääkin glögiä. Mikäli jouluaattona järjestetäisiin tehoratsia, saattaisi asemalla pyöriä suhtellisen vahva sini-puna-hallitus.

Takaisin alkuun

Joulupakolaiset

(säv, sov, san Aho)

Intro:
Pentti Porsas öitä vietti
valvoen, itsekseen mietti
taas kun joulu lähestyy:
"Ruoka-annokseni vaan kasvaa,
alkaa kehoon kertyä rasvaa
on siihen
kai joku hyvä syy..."
Viimein leikkasi älli sen:"

Ne minusta kai tahtovat päivällisen!?
Mutta ehei - nyt tämä possu häipyy!"


Siis kamansa Pentti pakkasi,
repun selkäänsä nakkasi
Se toimii hyvin matkasalkkuna
Ulos hiipi, ettei näe kukaan
pihan perältä kuului:"Ota mut mukaan"
siellä kapsäkkeineen oli Keijo Kalkkuna

        Niinpä turvapaikkaa anoen,
        hyvästit kotikonnuille sanoen
        Pääsiäissaarelle lähtivät kauas pois,
        koska Suomessa henkensä uhattuina ois...

Palmun alla nyt makoilee
nuo kuomat ja Joulua pakoilee
täällä elämänmenon oppia saa rennon
Vaan rannalla kun tipuja tsiigaa,
niin voi ruskettua liikaa
Se haittapuoli Pääsiäissaaren on

        Sinne turvapaikkaa anoen,
        hyvästit kotikonnuille sanoen
        Pääsiäissaarelle lähtivät kauas pois,
        koska Suomessa henkensä uhattuina ois...

Pääsiäissaarella on lämmin,
tosin jatkuva syönti mämmin 
alkaa hieman työltä maistumaan
Silti Pentille paremmin sopiikin 
tämä lempeä lämpö tropiikin,
kuin että joutuisi uuniin paistumaan

        Siksi turvapaikkaa anoen,
        hyvästit kotikonnuille sanoen
        Pääsiäissaarelle lähtivät kauas pois,
        koska Suomessa henkensä uhattuina ois...

MA: Antero teki vuonna 1999 lastenlevyn nimeltä Harri Herukan päiväkirja. Jos jossain kyseiseen teokseen törmäätte, niin suosittelen lämpimästi ostamaan sen. Herukka -levyltä löytyy myös mainio tarina porsaasta nimeltä Pentti. Intouduin sitten jonakin äkillisen inspiraation hetkenä kirjoittamaan Pentin myöhemmistä vaiheista tämän laulun. 

Äänitin Joulupakolaisten ensimmäisen version Rockwalli Studiolla vuonna 2000 Juice Leskisen Dokumentinhengessä, eli soitin ja lauloin itse kaiken. Aikaa tähän studiosessioon käytettiin miksauksineen vain reilut viisi tuntia ja uskokaa että kyllä se sitten kuului lopputuloksestakin! Kyseisen alkuperäis- version annoin Anterolle 30-vuotislahjaksi.

Uusi, nyt julkaistu versio sai lähes puolivahingossa radioteatterihenkisiä piirteitä, kun ensiksi innostuimme laittamaan Kallen laulamaan Keijo Kalkkunan osan. Hänhän oli jo Baarilevyllä laulanut Bosniassa käyneen kuuron miehen lyhyen, mutta sitäkin tunteikkamman roolin ja täten todistanut olevansa varsin sydämeenkäypä tulkitsija... Huomautettuani sitten, että lauluunhan on kirjoitettu myös Pentti Porsaan rooli löysinkin hyvin pian itsenikin "lauluteltasta".

Talkooväkenä tässä piisissä toimivat maukkaat hammondit soittanut Heikki Laakso ja jamaikalaisittain mouhevan bassotelun hoitanut Tenkulan Tommi.

Takaisin alkuun

Kylmää joulua

(säv, sov, san Gustafsson)

Käy puistossa kylmä tuuli
Pensasaidan peittää jää
Nuo jäiset penkit tyhjillään
antaa piirteet pimeään.

Vain katulamppu loistaa
ja pitää hiljaista surinaa.
--------------------------------
--------------------------------

        Kuka on tuo mies
        Joka kysyy käymälää
        Ja pulloineen, yksinään
        jää porttikäytävään

Kerrostalojen ikkunoista
valot heijastuvat. Tieltä
ja siltojen synkistä onkaloista
joku etsii joulumieltä

        Kuka on tuo mies
        Joka kysyy käymälää
        Ja pulloineen, yksinään
        jää porttikäytävään

Käy puistossa kylmä tuuli
Pensasaidan peittää jää
Sammuu katulamppu ja miehet nää
Hankeen kallistavat päan.

AG: Kylmää Joulua on pateettisin, mustin ja vähälumisin joululaulu minkä tiedän. Tämäkin piisi on jostain 80-luvun loppupuolelta. Tein piisin jonkin YLE:n ajankohtaisohjelman katsottuani. Ohjelmassa käsiteltiin suomalaisten kodittomien joulua ja luettiin tilastoja kuinka juuri joulun aikaan yksinäisiä ihmisiä kuolee keskimääräistä enemmän. 

Laulun voisi omistaa Veikko Hurstille ja hänen työtään jatkaville ihmisille, jotka ovat valmiita uhraamaan osan omasta joulustaan niille, joille armosta lahjoitettu joulupäivällinen on usein vuoden ainoa oikea ateria. Tähän loppuun voisi kirjoittaa esseen suomalaisesta hyvinvointivaltiosta, tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, pakolaispolitiikasta ja niin edelleen, mutta jätetään politikointi päättäjille.

Talkoohommissa tässäkin piisissä käväisi Heikki Laakso hammondeja ja pianoa soittamassa.

Takaisin alkuun



 

smmy email