onnenpekkoja ja laiskajaakkoja

onnenpekka_kansiKesällä 2002 työstimme täyttä häkää Mikko Saa Relaa! -kirjaa, joka sitten samaisena syksynä ilmestyikin. Päätimme järjestää fotosession, jossa näppäilisimme kuvitusta tuohon työn alla olevaan opukseemme. Mietimme että samalla kun yhteen kokoonnutaan, niin eiköhän soiteta akustinen keikkakin. Näin ollen sovimme sellaisen Tampereen Teerenpelin Viskikellariin.

Olin jokusta hetkeä aikaisemmin saunassa olutpullon etikettiä lukiessani innostunut termistä Hoppy Flavour (=humalainen maku). Mietin, että vapaasti suomennettuna se voisi tarkoittaa vaikka outlaw countrya kuuntelevan ihmisen musiikkimakua, koska tuohon nimenomaiseen musiikkityyliinhän alkoholin nauttiminenkin melko läheisesti liittyy. Ehdotinkin tuota termiä bändin nimeksi, Antero sen hyväksyi ja teimme tämän yhden keikan Hoppy Flavourina. Seuraavan kerran aktivoituessamme olimme nimittäin jo Jytäjemmareita.  

Kyhäsimme jonkinlaisen piisilistan parissa puhelinneuvottelussa kasaan ja treenasimme ne tahoillamme enämpi tai vähempi viimosen päälle. Keikalla tietysti päädyimme soittamaan aikamoisen nipun myös listalla olemattomia piisejä, mutta homma meni ainakin siinä määrin hyvin, että yleisö - ja etenkin orkesteri - viihtyivät varsin mainiosti.

Levyn nimessä esiintyvät Onnenpekat ja Laiskajaakot ovat Teerenpelin omia, makoisia olutmerkkejä ja niiden molempien vaikutus kuuluu varsin selvästi muun muuassa loppuillasta taltioidussa Ei-ei-laulussa.  

Seuraavana päivänä kävimmekin sitten napsimassa nipun todella hyvää kuvamateriaalia. Muun muuassa Relaan etu- ja takakannen fotot ovat tuon session satoa, samoin kuin entisaikaisten nettisivujemme etusivulla ollut viskipullojen tiirailukin. Pelkästään jo se seikka oli riittävä syy julkaista uuden kirjan tiimoilta juuri tätä materiaalia. Hommassa kun on olemassa tietty jatkumo.

Kahdeksan Onnenpekka-levylle valikoitunutta piisiä eivät välttämättä soitannollisesti, eivätkä ainakaan teknisesti ole kovinkaan korkealaatuisia, mutta ehkäpä tässäkin tapauksessa historiallinen arvo korvaa paljon. Kaikin ajoin kitaratkaan eivät ole vireessä, mutta UKOT OVAT! Lisäarvoa tallenteelle tuo myös se, että siltä löytyy ihka ensimmäinen Jumala-Blues versiointimme. Tässä vaiheessa se tosin tulee vaivihkaisesti Kun mä kömmin vinniin piisin sisään leivottuna väliosana. Hienot musiikilliset termithän ovat perinteisesti italiaa, joten ehkäpä tästäkin ilmiöstä tulisi käyttää pitseriaslangista tuttua ilmaisua calzone

Mihis me jäätiinkään?

smmy email