leikkeleet

Viekää minut baariin taas...

Paa Skaaks tässä! 

Y-e-ah!

Palamaton parta

ikkähämäh

minä ja Mårtenson

Purkitettu kuumuus

Viimeinen Boheemi

M ja Rytmijäte: Maanantai ehkä vielä joskus

M ja Rytmijäte: Simolle hilloo!

Tamperelainen 14.04.2004
Levyllinen/Markku Makkonen

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
Viekää minut baariin taas… (Äänimaisema)

FROIKKARIT esiintyy perjantaina Räpä Rälläässä. Mukana häslää tuttuun tyyliin Pekka Myllykoski.
Pekka Myllykosken ja Jytäjemmarit -yhtyeen tuore albumi vahvistaa kuvaa maestrosta juurevana lännenmiehenä ja mainiona tulkitsijana.
Vaikka Viekää minut baariin taas… kertoo runsaasti tarinoita alkoholista, ravitsemusliikkeistä ja niiden mukanaan tuomista ilmiöistä, on ilo huomata, että sinällään suppea aihealue laajenee yhtyeen käsittelyssä.
Viekää minut baariin taas… on surullisen hauska levy. Juopottelu on Jytäjemmareille sosiaalinen tapahtuma, ei synti eikä häpeä, vaan ylpeydenkin aihe. Kaikesta kuulee, että krapula on tälle koplalle tuttu olotila, mutta vasta huomenna uhkaava kankkunen ei pysäytä Myllykoskea ja Jytäjemmareita.
Ja jos niin käy, albumin nimibiisi antaa käytännön neuvoja pahan aamun uhkaaviin hetkiin. Viekää minut baariin taas -kappale soveltaa vanhaa, hyvää ja lähestyvään kevään juhlaan sopivaa neuvoa: viimeisenä keinona Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit pysyy kännissä välttääkseen dagenefteriä.
Se ei ole kenellekään hyväksi pitemmän päälle, mutta joskus metodi toimii. Kippis keväälle! Nyt on aika antaa mennä vaan.

TTTT (neljä "Teetä" viidestä)

Takaisin alkuun

Rumba 08/2004
Pikatuomio+/Halme

Pekka Myllykoski ja hänen "kesätyöpaikkaorkesterinaan" toimiva Jytäjemmarit ovat pykänneet omakustannealbumin Viekää minut baariin taas, joka on melkein yhtä hyvää (ellei parempaa) tavaraa kuin froikkarien alkupään tuotanto. Ja jopa teksteiltään tasan saman kuuloista ja tasoista, vaikka sanat ovatkin Marko Ahon ja Antero Gustafssonin kynäilemiä. Hämmästyttävän lahjakkaita oppipoikia on Myllykoski saanut. Vallan pätevä kiekko.

**** (neljä tähteä viidestä)

Takaisin alkuun

Rytmi 03/2004
Suomilevyt/Teemu Virtanen:

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
(Äänimaisema Oy)

Viekää hänet baariin

Vaikka tältä levyltä puuttuu Freukkareitten tekninen taitavuus, niin juurevuutta on senkin edestä. Tällä levyllä ei montaa askelta kauemmas baarista poistuta, mutta kyllä baarissakin on elämää. Seuraavasta aamusta ei aina voi olla varma, ainakin näille veikoille seuraava aamu on maahisten aikaa.
Marko Aho ja Antero Gustafsson ovat tehneet pääosan levyn biiseistä muutamaa klassikkoa lukuun ottamatta. Ja niin soi slaavilainen kantri kuin vain se voida soi. Pekka Myllykosken ääni keikkuu heiluen kruununa kaiken yllä. Mukana on muutama hauska pastissi. Ei kai sillä Peitsamollakaan ole helppoa on hilpeä pohdintoineen ja Peitsamo-komppeineen. Näinkö aika kuluu, Neil Young? on haikea kuvaus ajan rajallisuudesta ja jälleen Young-sointuineen ja melodioineen. Niin sitä pitää.
Levyn päättävä Kuulin läpi greipin (Kyllä! I Heard It Through the Grapevine!) on kyllä karmea, aivan karmea. No, ei sitä loppuiltana huomaa kaiken sen vihreän virolaisen rommin jälkeen…

OOOO (neljä "pallukkaa" viidestä)

Takaisin alkuun

Soundi 5/2004
Arviot/Pertti Ojala

Freud Marx Engels & Jung -vokalisti Pekka Myllykoski ja sivuprojektikumppanikseen yhyttämänsä Jytäjemmarit tekevät omien sanojensa mukaan underground-countrya.
Viekää minut baariin taas… pelaa samoin eväin kuin Myllykosken pääorkesteri. Omat ja käännetyt laulut soivat rinta rinnan. Pekka Myllykoskella on tällä kertaa ainoastaan vokalistin rooli, jonka hän hoitaa hienosti tunteikasta tuskaisuutta kartuttaneella äänellään. Jytäjemmarien kantriformaatin hallitsevina biisintekijöinä ovat kitaristi Marko Aho ja basisti Antero Gustafsson. Ja mitä covereihin tulee, niin ilman Tom Russellia ei tästäkään levystä selvitä.
Viekää minut baariin taas… täyttyy kosteista ja siitä toipumisen innoittamista lauluista. Sunnuntaihaamut käyvät päälle ja kämpät ja akat menevät alta. Bosnia & Hertsegovina on läträysteemasta poiketen verbaali-ilotulitteinen kommentti, jossa ihmisyyden kasvoille räkiminen saa arvoisensa kuvauksen.

*** (kolme tähteä viidestä)

Takaisin alkuun

Karjalainen 28.04. 2004
Suonna Kononen: Myllykirjeitä

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
Viekää minut baariin taas…
Äänimaisema

Marko Aho ja Antero Gustafsson ovat todennäköisesti Suomen kovimmat Pekka Myllykoski -fanit. Pari vuotta sitten he tekivät Myllykoskesta mainion haastattelukirjan Mikko Saa Relaa!, jolla kantritohtori kertoili elämänfilosofioistaan ja tarinoista sanoitustensa taustalta.

Nyt Ahon ja Gustafssonin käsistä on lähtenyt suomalaisen rokkifanittamisen ultimate-temppu. Miehet ovat kirjoittaneet nivaskan countryrock -kappaleita idolinsa hengessä ja saaneet vielä Myllykosken laulamaan ne levylle.

Viekää minut baariin taas… ei siis sisällä Myllykosken omaa kädenjälkeä, mutta vanhan Freukkari -faninkin on pakko myöntää, että Aho ja Gustafsson pääsevät monin paikoin hämmästyttävän lähelle Myllykosken sielunmaisemaa ja riimittelyä. Esimerkiksi nimiralli tai kivityöläisistä ja maailmanrauhasta kertova Kiviset miehet ovat komeita lauluja.

Soundimaailmaltaan Viekää minut baariin taas… vertautuu enemmän Freukkarien debyyttiin ja Myllykosken kahteen aiempaan soololevyyn kuin myöhempään FMEJ-tuotantoon; komppi läpsyy pehmeästi eikä kitaravalli ole järin sähköinen. Tuotanto on selvästi tehty pikkurahalla ja tekijätkin tuntuvat puhuvan "underground countrysta".

Hyvää tuulta henkivän kiekon kauneusvirhe on Tom Russellin St. Olav´s Gaten käännös Torin laidalla, jonka alkuperäistarinan nyanssit norjalaisesta mustan pörssin votkasta katusäkkipillistin Clair de Luneen jäävät välittymättä.

Takaisin alkuun

Blues News 3/2004 (N:o 207)
Honey Aaltonen:

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
Viekää minut baariin taas…
Äänimaisema (ÄMCD-01)

Marko Ahon, Antero Gustafssonin ja Kalle Vanhapellon Jytäjemmarit -orkesterin ja Freud Marx Engels & Jung -laulaja Pekka Myllykosken ensialbumi edustaa bändin mukaan "underground countrya". Tämä u-country tuntuu olevan myös eräänlainen u-käännös Myllykosken uralle, sillä levyn sisältö tuo raikkaudessaan erehdyttävästi mieleen Froikkareiden ensimmäiset levyt. Vaikka noiden lähes parin vuosikymmenen takaisten albumien sanoituksista vastasivat lähinnä Myllykoski ja Mikko Saarela, yltävät Jytäjemmareiden Marko Aho ja Antero Gustafsson samanlaisiin tekstillisiin iloitteluihin. Heti levyn avauskappale "Bosnia ja Hertsegovina" sekä naurattaa että shokeeraa (kuulijan huumorintajun kieroutuneisuudesta riippuen) mustalla huumorillaan. Alkujaan laulu oli tarkoitettu lastenlevylle "Harri Herukan päiväkirja", mutta diskattiin sanoituksellisesti liian sairaana.

Levyn viidestätoista kappaleesta peräti yksitoista on Ahon ja Gustafssonin joko yhdessä tai erikseen tekemiä. Neljästä lainakappaleesta (vai oliko niitä kuitenkin viisi? "Lankit lattiaan" on kuulemma siinä rajalla…) vaikuttavin on Ahon kääntämä Tom Russellin "St. Olav´s Gate", suomeksi "Torin laidalla". Samainen laulu on kuulemma olut (puuttuukohan tästä toinen l-kirjain tahallaan? Paha mennä korjaamaankaan… taittajan - jr - huom) Myllykosken työpöydällä vuosikausia, mutta valmista käännöksestä ei vain ole tullut. "Eikä enää tarvitse tehdä…" kommentoi Myllykoski itse. Mainitsemisen arvoinen on myös texasilaisen, mutta tamperelaistuneen pianistivelhon Wiley Cousinsin "Too Much Sleep On A Sunday", joka on saanut suomenkieliseksi nimekseen "Sunnuntaihaamut". Ristiriitaisia tunteita on herättänyt käännös vanhasta Marvin Gaye/Creedence Clearwater Revival -hitistä "I Heard It Through the Grapevine". "Kuulin läpi greipin" ei kuulemma pitänyt tulla alkujaan levylle mukaan lainkaan, mutta toisin kuitenkin kävi. Onhan se ainakin ollut innoittajana kansikuvien greippikuulokkeille…

Kuningas Alkoholi on tapansa mukaan merkittävässä roolissa "Viekää minut baariin taas…" -levyn sanoituksissa. Pääministeri Vanhasella ei kuitenkaan pitäisi olla syytä huoleen, sillä mitenkään ihailevaan, saati sitten innostavaan sävyyn aiheesta ei lauleta. Pikemminkin yhtenä (valitettavan?) merkittävänä osana ihmisten enemmän arki- kuin juhlaelämää. Siinä missä nimikappale antaa kuvan mukiin menevän esiintyvän taiteilijan työillasta, kuvaa "Kapakka-kantri" realistisesti tuulipukukansamme alemman keskiluokan iltapäivän viettoa. "Ilta Oopperassa" viittaa nimensä puolesta niin amerikkalaisten Marxin koomikkoveljesten elokuvaan kuin englantilaisen rockyhtye Queenin klassikkoalbumiinkin, mutta itseasiassa laulu kertoo Tampereella sijainneen Kujasen baarin, sittemmin Kujasen oopperana tunnetun anniskelupaikan vastustamattomuudesta. "Ei kai sillä Peitsamollakaan ole helppoa" puolestaan viittaa armoitetun rockpersoonan ja suoraselkäisen kommunistin "Ei kai sillä Hectorillakaan ole helppoa" -kappaleeseen. Vaikka teksti ei Ahon mukaan edes varsinaisesti kerro Peitsamosta, oli tämä ollut otettu siitä, että itse Pekka Myllykoski laulaa häneen liittyvän kappaleen. Antero Gustafssonin "Kiviset miehet" oli ollut lähellä aiheuttaa taiteellisia erimielisyyksiä. Aluksi Myllykoski ei ollut lainkaan koko kappaleesta, mutta Gustafsson piti sitä erittäin tärkeänä. "Se syntyi, kun mä mietin Koiton Laulun kevätkonserttiin tekstejä. Se on vähän semmosta Ultra Brata - tai ei Ultra, vaan pienempää. Mikä se on?", pohti Gustafsson. "Nano-Bra", väläytti Kalle Vanhapelto. "Joo, se on omistettu Kerkko Koskiselle. Jos Kerkko tarvii uusia hyviä kappaleita, niin ottaa yhteyttä!"

Pekka Myllykosken ja Jytäjemmareiden "Viekää minut baariin taas…" sisältää viidentoista mainion laulun lisäksi hauskan kotivideon (vai pitäisikö sanoa mökkivideon) levyn nimikappaleesta. Terveellistä maaseutuelämää on nähtävästi vietetty, sillä reippaaltahan koko ryhmä näyttää luonnon keskellä. Tunnelma välittyy myös levyltä. Jos (ja kun ??) tätä kiekkoa on vaikea löytää kaupoista, niin passeli jakelukanava on yhtyeen verkkosivut, jonne pääsee ainakin tätä kautta: www.jemmarit.com.

Takaisin alkuun

Tanotorvi 18.08.2004
T. Stone:

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
Viekää minut baariin taas…
Äänimaisema Oy

Pekka Myllykoski on sielukas mies, jonka ääntä ja ajatuksia kuuntelee mielellään. Mies on myös Suomen parhaita sanoittajia ja ansaitsisi ehdottomasti tulla tällä saralla tunnustetuksi, siinä kuin lukuisat häntä huonommatkin. Viekää minut baariin taas -levyllä Pekka Myllykoski ei toimi sanoittajana vaan ainoastaan laulajana. Taustat hoitaa kolmimiehinen Jytäjemmarit - orkesteri joka totisesti taitaa kantrin, sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti. Tämä on ainakin minulle ollut kesän miellyttävin levy, johon ei kerta kaikkiaan kyllästy. Huumoria on sopivasti, tiukkaa asiaa vielä enemmän ja kaikki vedetään aidolla ja hyvällä meiningillä. En lisää tähän muuta, ostakaa levy ja tulkaa astetta onnellisemmiksi!

**** (neljä tähteä viidestä)

Takaisin alkuun

musa.fi 03/2005
Pale Saarinen:

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
Viekää minut baariin taas…
Äänimaisema Oy

Froikkareiden laulaja, sanoittaja, lääkäri ja ex- Helsingin kaupunginvaltuutettu Pekka Myllykoski jatkaa tutuilla linjoilla nyt uuden Jytäjemmarit -terapiakokoonpanon solistina. Lupsakkaita, humoristillisia ja tarinankerronnallisia biisejä ovat levylle kirjoittaneet bändin basisti Antero Gustafsson, kitaristi Aho ja bändi.

15 biisistä kolme on covertuotantoa: "Sunnuntaihaamut" (Too Much Sleep On A Sunday / Wiley Cousins), "Puhun sekavia vain" (Going Down the Highway / Mike Settle) ja "Kuulin läpi greipin" (I Heard It Through the Grapevine / Whitfield & Strong). Bonuksena on tälle levyllle pakattu musiikkivideo Gustafssonin kirjoittamasta "Viekää minut baariin taas" -biisistä. Myllykoski on tulkinnoissaan edelleen sangen uskottava ja karismaattinen.

Jytäjemmarit soittaa folk- ja countryhenkisesti ja pelimannipoljennolla. Nasta ja harmiton lätty. Bändin persoonallisia www-sivuja kannattaa käydä tsekkaamassa www-osoitteessa "jemmarit.com".

Takaisin alkuun

Blues News 06/2005
Honey Aaltonen:

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
(1) Paa Skaaks Tässä! (2) 3.30

Tulihan sitä jo yli vuosi sitten Myllykosken ja Jytäjemmarien pitkäsoittoa esitellessä mainittua, ettei homma suinkaan siiihen jää. Luvassa oli tuolloin vaikka mitä, joista yksi mainitsemisen arvoisia projekteja oli ns. vappusingle "Paa Skaaks Tässä!". No vappu, joulu tai juhannus, niin kyllähän Jytäjemmarit sanansa pitävät.

Uusi ska-henkinen (tiedättehän tuon reggaeta edeltäneen rytmikkään jamaikalaisen ska-musiikkityylin) single ilmestyi sitten täksi jouluksi, mutta paskaaksiitä, sillä eiköhän moinen sovi pukinkonttiinkin. Toisaalta tämän numeron ilmestyessä joulu lienee jo kinkun kanssa sulateltu paskaaks, joten sitten vaan vappua odottelemaan...

Singlen B-puoli (tai siis nykyisenä CD-aikana kappale numero kaksi) on yllättäin kansantaiteilija Juice Leskisen käsittämättömän vähälle huomiolle jäänyt Coitus Int -klassikko "Puoli neljä", jonka säveltäjä itse levytti ensikertaa vuonna -75 nimellä "3.30" em. yhtyeen jo lopetettua toimintansa. Myllykosken ja Jytäjemmarien "kieli poskessa" - asenne ei lainkaan pilaa tunnelmaa - korkeintaan värittää sitä.

Tässä singlessä on näkymätön, mutta selvä merkintä:"Suomi-rockin (tuleva) keräilylevy!"

Takaisin alkuun

Rytmi 04/2006
Markku Halme:

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Ye-ah!

Freukkari Myllykosken sivuprojektin rento, mutta hehkuton hedelmä

PM&JJ:n kakkoslevy ei yllä Viekää minut baariin taas... -debyytin tasolle. Tällä kertaa kantrillista meininkiä väritetään viipaleilla reggaeta, tangoa, humppaa ja jopa psykedeelistä leijuntaa, mutta tyylillisen sävykirjon laajentuminen ei auta siihen, että tuli puuttuu pannun alta. Osa materiaalista on täyttä tavaraa, osa melkeinpä välityönomaista huttua.

Aihepiiri on pääosin juomisessa tai sen välillisissä vaikutuksissa. Sana- ja ajatusjonglööri Myllykosken tasoinen tekstituotanto tuottaisi millä hyvänsä debyyttilevyllä kolme tähteä, mutta kun suoritus on taiturimme omaan tasoon nähden alempaa keskitasoa, on se hänen kohdallaan laskettava miinukseksi. Roskaa mies ei tehdä osaakaan, mutta nyt ei huomattavampaa koskettavuutta ole kuin parissa hassussa tarinassa.

OO Markku Halme

Takaisin alkuun

Blues News 03/2006
Honey Aaltonen:

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Y-e-ah!

Oletettakoon että hulluuden määrä maailmassa on vakio, mutta se vain ilmenee eri muodoissa ja on epätasaisesti jakautunut. Synkässä nykymaailmassa monenlainen negatiivinen, ympäristöä vahingoittava hulluus on nostanut päätään, mutta ympäristöään positiivisesti piristävästä hulluudesta on aikamoisen möhkäleen kaapannut haltuunsa Jytäjemmarit -yhtye solistinsa Pekka Myllykosken kera.

Aika tarkkaan kaksi vuotta sitten Blues News esitteli Pekka Myllykosken ja Jytäjemmareiden (joka nykyisin käyttää myös lyhennettä PMJJ) ensilevyn "Viekää minut baariin taas...". Mainio debyyttialbumi sai ostavankin yleisön huomion, joten kuluneena keväänä näki päivänvalon vihdoinkin (vai taas?) tämän rupuryhmän toinen pitkäsoitto. Vanha väite että odottavan aika on pitkä, ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa. En sitten tiedä, onko pari vuotta hujahtanut kuin siivillä PMJJ:n edellisen levyn, välillä ilmestyneen ska-singlen "Paa Skaaks tässä" vai jonkun täysin ulkopuolisen (vaikkakin sisäisesti nautitun) tekijän ansiosta. Joka tapauksessa nyt odotus on palkittu!

Edellisen levyn ilmestymisen yhteydessä tehdyssä haastattelussa Jytäjemmarit uhosivat seuraavan levyn olevan "läpeensä kaupallinen" otsikostaan lähtien. No ei kai sen raflaavampaa nimeä enää voi keksiä kuin "Y-e-ah!" (joka itseasiassa tulee jostakin Myllykosken vakiosanonnasta). Myös levyn ulkoisen asun myyvyyteen päätettiin panostaa. Vaikka bändin perusideologia onkin hulluus, kansikuvaan suunniteltiin paljasta pintaa: "Kanteen tulee tissejä, paljon tissejä, sillä tissit myy - hulluus ei myy tarpeeksi." Kannen nähtyäni aloin kyllä hieman epäillä, josko äijät olivat käsittäneet tissien myyvyyden jotenkin väärin...

Hätäisellä ensikuuntelulla "underground-countryn" (musiikin tekeminen ei ole pelkästään maanläheistä, vaan lähes maanalaista, totesivat musikantit aikoinaan) sanansaattajien uutuus kuulosti hieman hajanaiselta. Tutun countryrockin sekaan on survottu niin reggaeta, tangoa, humppaa, bluesia kuin psykedeelisiäkin vaikutteita, mutta onneksi jo toisella kuuntelukerralla osat loksahtivat paikoilleen. Tämähän on jopa edeltäjäänsä tiiviimpi kokonaisuus. Markku Halme taisi jättää levyn kuuntelun yhteen kertaan, kun moitti sitä Rytmi-lehdessä "Freukkari-Myllykosken sivuprojektin rennoksi, mutta hehkuttomaksi hedelmäksi" ja että kappaleiden "aihepiiri on pääosin juomisessa tai sen välillisissä vaikutuksissa". Siitä huolimatta, että aihepiiri on usein kosteahko (kuten saattaa olla itse elämäkin), on tainnut Halmeelta jäädä tekstit kunnolla kuuntelematta.

Monille voi olla yllätys, että ansioituneena sanaseppona tunnettu Myllykoski ei ole levyn sanotuksista vastuussa - tai oikeastaan on vastuussa vaikutteiden antajana, muttei tekijänä. Ihmisläheisistä, välillä ankeankin realistisista, mutta nyrjähtäneellä huumorilla maustetuista lyriikoista vastaavat kumpikin omilla tahoillaan Marko Aho ja Antero Gustafsson. Esimerkiksi levyn aloittava, kuihtuneesta ihmissuhteesta liikuttavasti kertova "Tiimalasi" olisi ollut varma radiohitti vanhaan hyvään aikaan, jolloin hittejä syntyi vielä ilman suurten levy-yhtiöiden muokkaamia soittolistoja. Kesähitin ainekset olisivat myös Marko Ahon reggae-renkutuksessa "Kesämies", joka kuvailee lämpimästi lämpimän vuodenajan mukanaan tuomia nautintoja terassilla lämpiävistä juomista alkaen.

Jytäjemmareiden "vaitelias kolmas mies" (=vaatelias kolmas mies; sivuston päivittäjän huom.) Kalle Vanhapelto ei ole ollut yhtä tuottelias kuin toverinsa, mutta hänen säveltämiään ovat levyn ehkäpä poikkeuksellisemmat kappaleet, tango "Tummaa tulta", humppa "Humiseva harju" ja makaaberien laulujen minisarjan toinen osa "Jumalan huoneessa". Huuliharppubluesin palvojille muistutettakoon, että jälleen pitkästä aikaa Pepe Ahlqvistin harpunsoittoa kuullaan "Humisevalla harjulla". Moista hämmästeltyäni sain vastaukseksi, että kyllähän Pepe suostuu välillä munnariinkin tarttumaan, kunhan vain pääsee humppaa soittamaan.

Vaikka Jytäjemmarit on varsinainen kotitarveorkesteri (en nyt tarkoita että soittotaito riittäisi pelkästään kotioloihin, vaan että perusryhmältä löytyy musiikillista lahjakkuutta ihan omasta takaa), on levylle kelpuutettu iso liuta maamme huippumuusikoita. Ahlqvistin lisäksi mukaan ovat rientäneet mm. Olli Haavisto, Pentti Lahti, Riku Niemi, Kimmo Pohjonen, Jani Uhlenius, Abdissa Assefa ja kaikki rumpuosuudet soittava Jari "Kepa" Kettunen - vain osan mainitakseni. Jälki on myös sen mukaista. Näyttää riittävän pelimannihenkeä vielä ammattimuusikkopiireissäkin, kun ovat tällaiselle pienen budjetin julkaisulle lähteneet mukaan talkoohengessä.

Kuten Jytäjemmareiden edelliselläkin albumilla, on tälläkin levyllä ylimääräisenä bonusraitana video. Vanhan "Rosvo Roopen" melodiaan tehty (entisen) ravintolan (entisestä) portsarista kertova "Yksikätinen Rosvo" on kuvitettu Jaakko Luukasen ja Miikkali Leppihalmeen tekemällä animaatiolla. Pätkä on varmasti surullisesta tarinastaan huolimatta hauska, joten harmittaa etten saanut sitä omalla koneellani näkymään. Toivottavasti Teillä, levyn ostajat, on parempi onni nykyteknologian parissa.

Honey Aaltonen

P.S. Tsekatkaa myös Jytäjemmarien ja Crawfish Kingsin yhteiset nettisivut osoitteesta www.jemmarit.com. Niiden kautta pääsette paitsi herkuttelemaan levyn sanoituksilla, myös tutustumaan tarkemmin kappaleiden syntyhistoriaan.

Takaisin alkuun

Karjalainen 03.05.2006
Suonna Kononen:

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Y-e-ah! (Äänimaisema)

Freud Marx Engels & Jung -laulaja Pekka Myllykoski on lupautunut jo toiselle pitkäsoitolle Jytäjemmarit-kokoonpanon solistiksi. Kaksi vuotta takaperin ilmestynyt debyytti Viekää minut baariin taas... oli mainio kiekko, jolla musisoitiin pitkälti samassa hengessä kuin ensimmäisellä Freukkari-levyllä ammoin 80-luvulla.

Niin paljon kuin Jytäjemmareiden humaania underground-kantria sympatiseeraankin, on pakko sanoa, että Y-e-ah! ei yllä ykkösen tasolle. Homma ei jää kiinni musisointipuolesta, auttaahan levyllä valtakunnon ykkösnimimiehiä Kimmo Pohjosesta Riku Niemeen, Pekka Kuusistosta Pepe Ahlqvistiin.

Marko Ahon, Antero Gustafssonin ja Kalle Vanhapellon kirjoittamat kappaleet ovat nyt pullonkaula. Mukana on vähän liikaa puolihuolimattomasti tehdyn oloisia kipaleita: riimit ontuvat aika usein ja sointu- ja sävelkulut hiihtelevät arvattavasti kuin kantritohtori kantakapakkaansa.

Suomalaisia mollikansanlauluja ja Nousevan auringon taloa tyylittelevä Paineettomassa tilassa sekä juopotteluaiheinen moderni reggae Humiseva harju ovat parhaimmat leiskautukset. Näillä vaikuttavilla esityksillä Myllykosken ja Jytäjemmareiden yhteistyö toimii. Jos eläisimme c-kasettiaikaa, ne pitäisi äänittää täytteiksi Viekää minut baariin taas... -levyn perään.

Suonna Kononen

Takaisin alkuun

CinemaSF.net
Juha P. Alanko:

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Y-e-ah! (Äänimaisema)

Jytäjemmarit eli Marko Aho (kitarat), Antero Gustafsson (basso), Kalle Vanhapelto (mandoliini), laulusolistinaan Froikkareista tuttu Pekka Myllykoski, tuntuu olevan aikaansaavaa porukkaa. Y-e-ah! on tämän kombon toinen täyspitkä, jolla PM & JJ:n lisäksi esiintyy lukuisia huippumuusikkoja: Jari "Kepa" Kettunen, Pepe Ahlqvist, Olli Haavisto, Riku Niemi, Pentti Lahti ja niin edelleen. "Talkooväestä" ja sen panoksesta on hienosti kerrottu yhtyeen www-sivuilla, kannattaa käydä tutustumassa.

Kenties hieman surullisissa merkeissä alkavan levyn (Tiimalasi, Y-e-ah!) tunnelma piristyy viimeistään kappaleessa Kesämies. Välillä leijutaan Paineettomassa tilassa ja pohditaan ihmiskohtaloita (Linjuri-blues) sekä elämän tärkeitä kysymyksiä (Jokos korkataan uudestaan).

Y-e-ah! on soundimaailmaltaan kauttaaltaan hyvin tehty. Kulloisenkin kappaleen sooloartisti saa hyvin tilaa, ja erottuu selvästi lyömättä yli. Kuunnelkaas vaikkapa Pekka Kuusiston viulua (Tummaa tulta), Olli Haaviston lap-steeliä (Linjuri-blues) tai Pepe Ahlqvistin huuliharppua (Humiseva harju). Huomio kiinnittyy myös kitaroihin. Erityisesti Aho tuntuu olevan täysillä mukana jokaisen kappaleen jokaisessa riffissä, välisoitossa ja varsinkin sooloissa. Hyppäys zydecorytmeistä (Ahohan soittaa myös mainiossa Crawfish Kingsissä) melankolisempaan meininkiin ei sittenkään liene niin suuri?

Mukavana lisänä levyllä on Jaakko Luukasen ja Miikkali Leppihalmeen valmistama animaatio portsariparodiasta Yksikätinen rosvo, joka kuulemma ei kerro kappaleen sanat tehneen Gustafssonin omasta kantapaikasta.

"Underground-countryksi" musiikkiaan kutsuva yhtye on ainakin siinä mielessä oikeassa, että levyä kuunnellessa ja varsinkin sillä esiintyvää muusikkolistaa katsellessa mieleen tulee Suomen Talvisota 1939-1940. Tuotakin levyä olivat älykkäät ihmiset ideoimassa, ja entäs sen muusikot. Muistellaanpas: Ronnie Österberg, Paroni Paakkunainen, Matti Bergström, Matti Oiling, Badding, M.A. Numminen... Kaikesta nykyajan "poliittisesta korrektiudesta" ja muista kotkotuksista huolimatta underground-musiikkia edelleen tarvitaan, varsinkin kun se tehdään näin hyvin.

Takaisin alkuun

Blues News 06/2006
Honey Aaltonen: CD-tutkailut

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: Palamaton parta

Niin kauan kuin muistan, on aina jankutettu siitä kuinka iloinen juhla joulu on. Siitä huolimatta suurin osa aiheeseen liittyvistä lauluista on kaikkea muuta kuin riemunkiljahduksia aiheuttavia. On paatoksellista jollotusta, tekopirteää hömpötystä ja yli-ilmelää lässytystä, mutta onneksi on myös Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit. "Palamaton parta" -levy antaa (melkein) aihetta toivoa, että "oispa joulu ainainen".

Kyynisestä huumorintajustaan tuttu Pekka Myllykoski - puhumattakaan sitten Marko Ahon, Antero Gustafssonin ja Kalle Vanhapellon muodostamasta Jytäjemmareista muistuttaa meitä myös joulujuhlan karheammasta puolesta. "Kilisevät ukkelit" saapuvat juhlanviettoon kalja- yms. kasseineen, "Pukki" on taas jurrissa (niin kuin valitettavasti usein) ja erittäin ihmistä muistuttaville sioille (pääsana sika) "Joulupakolaisille" ei liene muuta iloitsemisen aihetta kuin juhlapöytään pääsy. Näitä lajitovereitamme taas rauhanomaisesti tervehdimme jouluaattona veitsi ja haarukka aseinamme.

Ei muuta kuin "Kylmää joulua" kaikille - myös niille joiden "joululautaselle" päätyvät kinkun, rosollin, lanttulaatikon ja mitäniitänytonkaan lisäksi M.A. Nummisen isännöimä "Joulupukin juhannusyö". Tuolle lyhyelle klassikkolevylle on nyt saatu vihdoinkin jatkoa.

KÖTT JUL!

Honey Aaltonen

Takaisin alkuun

Karjalainen 23.12.2006
Suonna Kononen:Levyt

Yhteisjytä

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Palamaton parta (Äänimaisema)

Jytäjemmarit -yhtye jatkaa yhteistyötä Freud Marx Engels & Jung -laulaja Pekka Myllykosken kanssa. Palamaton parta on neljän laulun mittainen jouluinen ep-levy.

Suomalaisten rokkareiden joululevytysten jatkoksi Palamaton parta on oiva. Etenkin sananmuunnosralli Kilisevät ukkelit hymyilyttää. Musiikkipuoli rutveltaa duurissa menevänä outlaw-kantrina, paitsi päätösraita Kylmällä joululla, joka tuo mieleen Juice Leskinen Slamin Kuusessa ollaan -joulukiekon juhlavimmat jouluhymnit. 

Suonna Kononen

Takaisin alkuun

Karjalainen 24.05.2007
Suonna Kononen:Levyt

Porakorven Akselin perilliset

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit ikkähämäh (Äänimaisema)

Hämähäkistä väärinpäin voi päätellä, että kantritohtori Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit seikkailevat uudella ep-levyllä pornolaulujen maailmassa. Underground-countryn tyylilajikseen määrittelevä kokoonpano on keventänyt soundia ja hidastanut tempoja. Kantrifolk tuo vastapainoa lihallisille teksteille. Hitaus helpottaa vitsien perillemenoa ja tällä kertaa poikkeuksellisen väsyneen kuuloisen laulajan urakkaa.

Patukkamatkailija Virtanen tarjoaa levyn kekseliäimpiä riimejä. "Ennen muinoin sai itäblokista halvemmalla naisen kuin pullon cokista" jnpp.

Jytäjemmarit jatkaa Mikko Saarelan ja Junnu Vainion pedantin riimittelyn linjaa, joka vaatii "tuumimaan - Muumimaan" -kaltaisia oivalluksia. Pornolauluista löytyy edeltäjiä kantrimusiikkigenrestäkin - David Allan Coe julkaisi Amerikassa isojen poikien kasetteja siinä missä Vainiot ja kumppanit tehtailivat niitä Suomessa.

Suonna Kononen

Takaisin alkuun

Blues News 03/2007
Honey Aaltonen: CD-tutkailut

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: ikkähämäh - eli pitkiä öitä ja banjomusiikkia

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit yllättävät jälleen teemalevyllä. Tämän epämääräisen orkesterin porno-EP piti ilmestyä vapuksi, mutta toisin kävi. Yhtye joutui nimeämään sen uudestaan "helatorstailevyksi" ja tätä luettaessa on jo juhannus lähellä. Ei sinällään hätää, sillä Juhannukseenhan nämä hurtit tarinat parhaiten sopivatkin. Vappuna olisivat vain saattaneet sekoittua Agit-Propiin tai KOM-teatteriin. Tai ehkeivät kuitenkaan...

Veikeät viisumaakarit Marko Aho ja Antero Gustafsson ovat kumpikin vääntäneet parit rohkeanpuoleiset rallit. Aihepuoli pysyy tiiviisti ns. elintasolla eli navan ja polvien välillä. Mistään törkyilystä ei kuitenkaan ole kyse, vaan tarinoissa on monenmoista opetusta ja varoituksen sanaa. Oudoin kertomus lienee "Tangon taikaa", joka kertoo ns. eroottisten tanssijoiden rekvisiittaan usein kuuluvasta rautatangosta (on kuulemma v..tun kestävää rautaa, olen kuullut kerrottavan) ja siihen syntyvästä pakkomielteestä.

Jytäjemmarit ilmoittavat saatekirjeessä levynsä esikuvina olleen David Allan Coen ja Junnu Vainion isojen poikien laulut sekä Tuomari Nurmion ja Freud Marx Engels & Jungin yhteistyönä parikymmentä vuotta sitten syntyneen "Paljaat uneksijat" -teema-albumin. Samassa hengessä tosiaan liikutaan, mutta pakko todeta, ettei PMJJ ainakaan jää esikuvistaan jälkeen - pikemminkin päinvastoin. Kuunnelkaa itse ja ottakaa opetukseksi!

Bändin nettiosoite on edelleen www.jemmarit.com

Honey Aaltonen

Takaisin alkuun



Blues News 3/08, nro 231
Honey Aaltonen: CD-tutkailut

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: minä ja Mårtenson

Viime syksynä maamme kevyen muusikin uutisia ravisteli käsittämättömällä raivolla taiteilija Lasse Mårtensonin tuohtunut reaktio hänen kunniakseen järjestettyä konserttia ja siihen liittyvää äänilevyä kohtaan. Märtenson oli jostain käsittämättömästä syystä saanut päähänsä, että häntä yritetään panna halvalla oikein Helsingin Kaupungin Juhlaviikkojen järjestämän tilaisuuden kautta. Niinpä hän suurieleisesti päätti boikotoida moista Tokoin rannan huvilateltassa pidettävää ala-arvoista tapahtumaa. Hupinsa kullakin, tietty, mutta ihmetyttää mihin se herra Mårtensonin 60-luvulta tuttu cool-asenne on hiipunut. Ehkäpä kyseessä oli kuitenkin jonkinlainen väärinkäsitys....

Väärinkäsityksiä tuttuun tapaansa pyrkivät välttämään lehtemme suosikkipojat (olikos tämä nyt liian vahva ilmaisu?) Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit. He sotkevat lusikkansa... ei kun juomakauhansa soppaan arvokkaasti vasta pahimman kohun jo laannuttua. Pekan ja Jemmarien käsittelyyn pääsevät pari nähtävästi Mårtensonin levyttämää lainakappaletta. Tunnustettava on, että kumpikaan suomenkielinen versio ei ollut minulle entuudestaan tuttu - tai en ainakaan muista että olisi.

"Hra K. Jännes" on vanha kunnon Jerry Jeff Walkerin klassikko "Mr. Bojangles", johon kotimaankieliset sanat on tehnyt Pertsa Reponen. Säveltäjän ja Mårtensonin lisäksi samaisesta jortsumestarin kunnianosoituslaulustahan ovat levyttäneet omat versionsa mm. Nina Simone ja Sammy Davis Jr. "Kirje leiriltä" on kansitekstien mukaan Mårtensonin oma käännös vuodelta -70 Amilcare Ponchiellin "Camp Granadasta". Tosin tietämättömyydessämme muuan tuttavani kanssa pohdimme, ovatkohan "poikamme musisoimassa" menneet lisäilemään jotain omiaan tekstiin. Sen verran hulvattomalta se kuitenkin kuulosti...

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit on julkaissut myös uuden pitkäsoittonsa. Koska he kaukonäköisinä taiteilijoina ovat havainneet lehtemme "laahustavan" kirjoitustahdin, ei uutukaista ole meille etukäteen toimitettu. ("jälkikäteen" tuli, lue edelleen - taitt. huom.) Parempi tietty myöhään jos silloinkaan, mutta sitä ennen kaikki kipin kapin hankkimaan PM&JJ:n Mårtenson-tribuutti.

Takaisin alkuun




Aamulehti/Valo 01.05.2008
Markku Makkonen:Musiikki

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Purkitettu kuumuus

Yli kymmenen vuotta levyiltä ja lavoilta viihdyttänyt Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit aikoo lopettaa kiekkojen tekemisen tältä erää. Kolmas pitkäsoitto Purkitettu kuumuus kertoo underground-kantrin keinoin tarinoita muun muuassa alkoholin mukana tulevista iloista ja suruista. Kiekko viestii kauttaaltaan mukavasta meiningistä, eikä Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit mene naamalleen tutulla tiellä.

Takaisin alkuun

Blues News 3/08, nro 231
Honey Aaltonen: CD-tutkailut

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: Purkitettu kuumuus

Vaikka Blues Newsin arvovaltaisessa toimituksessa on päätoimittajamme johdolla ollut puhetta levyarvioiden tiivistämisestä, etenee sinällään hyvä aie luvattoman hitaasti. Ehkäpä pari ylimääräistä sanaa silti suvaitaan, sillä niitä vaativa suomipopin arvio-osasto tarvinnee virkkeensä.

Mutta miksi termi "suomi-pop" kalskahtaa niin rumasti monien bluesin tai muun "kunnon musiikin" harrastajan korvaan? No varmaan siksi, että tuohon genreen mahtuu niin paljon kaikenlaista jonninjoutavaa, että vakavasti otettavat suomenkielellä laulujaan tekevät taiteilijat joutuvat tilanteesta syyttä kärsimään. Näihin vakavasti otettaviin (onkohan tämä "vakavuus" nyt ihan oikea sana?) kuuluvat onneksi Mikko Löyttyniemi, sekä Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit. Eihän näitä muuten jaksaisi kuunnella, saati arvioida.

Tämä PM&JJ (kuten itse tykkäävät nimensä lyhentää) on tullut tutuksi lehtemme lukijoille jo useammassa yhteydessä - siis niille jotka jaksavat/ehtivät/viitsivät kaikki levyarviotkin lukea. Kaksi edellistä CD-pitkäsoittoa ja neljä lyhyempää ovat löytäneet kuulijakuntaa siinä määrin, että levyjen painokset alkavat pikkuhiljaa olla keräilytavaraa. Vanhoille PM&JJ-diggareille tämä blueshenkisesti nimetty "Purkitettu kuumuus" on varmasti jälleen pakkohankinta. (Nimi kai viittaa paitsi 1920-luvulla vaikuttaneen bluesmestari Tommy Johnsonin kappaleeseen sekä hänen Sterno-keitinspriistä, vedestä ja sokerista viritettyyn suosikkijuomaansa, myös 60-luvulla vaikuttaneeseen bluesyhtyeeseen Canned Heat - toim. huom. ennen kuin taittaja ehtii). (Jotain tähän nyt pitäisi ehtiä... muistakaa myös Valkokärsä eli gini ja piimä! taitt. huom.) Muuan bändin pitkäaikainen fani, lehteämme rakkaudella vihaava ja sitä aktiivisesti lukeva tuttuni tosin väitti levyä lieväksi pettymykseksi. Oli kuulemma liian siisti eikä tarpeeksi räävitön, vaikka muuten hyvä. No, räävittömyys on ehkä purkitettu siistimmin, mutta kadotettu sitä ei ole. Väitän, että "Purkitettu kuumuus" on yksittäisiä kappaleita enempää ruotimatta bändin tähän saakka tasapainoisin levy.

Kirjoituksen alussa mainittu suomi-pop on mitä oudoin termi. Käytännössähän se sisältää kaiken äidinkielellämme esitetyn popmusiikin. Nimike sai alkunsa 1970-luvulla, vaikka jo edellisen vuosikymmenen puolella "saatanan radikaalit" laululiikkeineen muokkasivat käsityksiä kevyen musiikin sanoituksista. Sitten kun 70-luvun alussa nuoret rock-runoilijat Hector, Dave "Isokynä" Lindholm ja Juice Leskinen yms. tekivät ensimmäiset albuminsa, koki nuoriso Sauvo "Saukki" Puhtilan, Reino Helismaan, Junnu Vainion ja Vexi Salmen vanhanaikaisiksi. Kun sitten suomi-popista tuli vähitellen pateettisesti rockin muotoon puettua tyhjänpäiväistä iskelmää mitäänsanomattomine teksteineen, palasivat vanhojen mestarien tekemiset arvoonsa. Heitä muistavat myös Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit. Siinä missä vanhoja vasemmistoradikaaleja kunnioitetaan humoristisesti levyn avauskappaleessa (huomatkaa kappaleen lopun tyylikkäät "Agit Prop -kuorot"), saa Juankosken runoilija Leskinen komean kunnianosoituksen kappaleessa "Juice" (sen petterisalminen -kitarasoolosta en sano mitään, ettei säveltäjä/kitaristi Marko Aho liikaa ylpistyisi). Levyn päättää vielä Reino Helismaan "Sorsanmetsästys", joka taisi olla minusta pikkupoikana kovinkin huvittava tarina. Helvetti, PM&JJ yllätti jälleen valinnallaan, sillä stoorihan on loistavampi kuin muistinkaan.

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit on ollut jo pitkään Blues Newsin suosiossa, mutta Mikko Löyttyniemi lienee lukijoillemme vieraampi tapaus...

tähän väliin Aaltosen setä arvosteli Mikko Löyttyniemen "Korkea aika" -levyn, mutta sitä en jaksa tähän naputella, sori. Sitten vielä tarinan lopuke:

...Mikäli ette vieroksu kotimaisella kielellä esitettyä hyvää musiikkia, vaikkei se nyt bluesia olisikaan, kannattaa kesäloman viihdykkeeksi katsastaa sekä Jytäjemmarit että Löyttyniemi. Pettymyksiä tuskin tulee.

Honey Aaltonen 

Takaisin alkuun

Karjalainen
Suonna Kononen

Juice Leskisen muistomerkki

Freud Marx Engels & Jung -laulaja Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit-yhtye ovat edenneet kolmanteen yhteiseen pitkäsoittoonsa. Homman nimi on edelleen oudon hohtava, päähän menevä kantrirock, tosin tällä porukalla musiikkityyli saa karata säännöllisesti lapasesta Rollari-rockiin, Suomi-poppiin tai vaikka Lasse Mårtensonin laulelmaan päin.

Jytäjemmareilla on samankaltainen positiivinen ongelma kuin Freukkareilla. Molempien ensimmäinen albumi oli materiaaliltaan niin hyvä, että myöhempien on ollut hankala nousta samalle tasolle, vaikka taitoa orkestereille olisikin kertynyt enemmän.

Purkitetun kuumuuden onnistuneimpiin hetkiin kuuluu Juice Leskisen kunniaksi tehty Juice. Urkumaton päällä lepäävään kappaleeseen on naitettu Lauri Viidan muistomerkin tyyppistä kunnioitusta ja Syksyn sävelen sukuista alakuloa. Teksti on kaunis: ”Talloit umpimetsään polun, on siitä tullut tie, vilkkaasti liikennöity, ruuhkainen...”

Viinakin saa oman kunnianosoituksensa Viinamäki-kappaleen muodossa: ”Jo aikoinaan se Raulin lavalle sai nousemaan, se kuskas' runokynää Helismaan…”

Mestari Helismaan Sorsanmetsästyskin Purkitetulla kuumuudella versioidaan: ”Vaatiihan miehiä taistelukin, saati sorsanmetsästys…”

Suonna Kononen 

Takaisin alkuun

Desibeli.net 07.09.2008
Tuomas Tiainen

Mainiosta Freud Marx Engels & Jung -poppoosta tuttu partasuu Pekka Myllykoski Jytäjemmareineen aktivoituu silloin, kun on tarvis. Tai oikeastaan Myllykoski on Jemmareilla kesätöissä. Viimeisimmän työrupeaman tuloksena syntyi mökkiolosuhteissa äänitetty Purkitettu kuumuus, jolla kokoonpano jatkaa rosoisen kantrinsa tarkastelua. Neljäntoista biisin katsaus Jytäjemmareiden nykykuntoon kertoo, että tämä hulvaton bändi voi hyvin. Soitto sujuu tiukasti mutta rennolla tatsilla. Huuliharput, pianot ja haitarit koristelevat heleästi perusbändin tanakkaa poljentoa. Pekka Myllykoski ja omintakeinen äänensä ovat ennallaan. Miehen ulosanti varmasti jakaa mielipiteitä, itse pidän Myllykosken tyylistä.

Jemmarin jytä lanseeraa uuden tanssivillityksen, jossa istutaan. Lupsakka biisi kiteyttää jemmariuden ytimen; ei tarvitse heilua ympäriinsä simpanssina, voi ihan hyvin olla rauhassa paikallaan. Rennolla tekemisellä pääsee jo pitkälle. Traditionaali Rukinpolkija polkee vauhdikkaammin ja aivan perhanan letkeästi. Juice on hellyttävän rehellinen kunnianosoitus Juankosken suurelle lauluntekijälle. Liekki soljuu tutulla melankolisella askeleella. Myllykoski on parhaimmillaan juuri tällaisissa keskitempoisissa ja hiukan surumielisissä perusbiiseissä. Valiobiisi.

Suuria massoja tämä levy ei hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta kotimaisen kantrin ystäville uusi Jytäjemmarilevy on varma valinta. Jotakuinkin rehellisintä musiikkia mitä tässä maassa tehdään.  *** 

Takaisin alkuun




Keskisuomalainen 11.12.2009
Mikko Siltanen

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: Viimeinen Boheemi

Freud, Marx, Engels & Jung -nokkamies Pekka Myllykoski on pääbändinsä ohella toiminut jo pidemmän aikaa Jytäjemmarit -kantriyhtyeen laulajana.

Kokoonpano on ehtinyt tehtailla jo neljä kokopitkää levyä ja saman määrän pienempiä julkaisuja. 

Pelkän vokalistin virkaa toimittava Myllykoski ei siis ole vastuussa tämän yhtyeen biiseistä, mutta hän voisi hyvin olla. Kitaristi Marko Ahon ja basisti Antero Gustafssonin kirjoittama materiaali kuulostaa huomattavan paljon Freukkareilta, sillä laulujen teemat ja huumori tuntuvat hyvin yhteneväisiltä. Kantrimiesten suurimpia ilonaiheita ovat viinalla läträäminen, krapula ja muut asiaan liittyvät ilmiöt.

Minä en selvästikään kuulu Myllykosken ja Jytäjemmareiden kohdeyleisöön, mutta pystyn ymmärtämään ihmisiä jotka kuuluvat. He varmasti saavat tästä levystä monet hyvät naurut ja luultavasti muitakin tuntemuksia.

Satunnaisen kuuntelijan on vaikeampi löytää Viimeisestä boheemista mitään tarttumapintaa.

**/*****

Takaisin alkuun

Blues News 6/09, nro 240
Honey Aaltonen: CD-tutkailut

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: Viimeinen Boheemi

Ja taas on aika Jytäjemmareiden, solistinaan tietenkin Pekka Myllykoski, vaikka edellisen "Purkitettu kuumuus" -albumin piti olla yhtyeen viimeinen. Mutta koska tämä jopa meidänkin lehtemme nirsojen lukijoiden suosioon remeltänyt undergroundcountryn lähetyssaarnaajaryhmä on todettu aiemminkin enemmän kuin ilahduttavaksi ilmiöksi maamme kuivakassa musiikki-ilmapiirissä, ei kannata valittaa siitä, että bändi meni pyhän lupauksensa rikkomaan. (Ai niin, toistaiseksi viimeinen levy, taisi se väite kuitenkin mennä...) Levyn tekemiselle on ollut oikein perusteltu syy!

Jossakin vaiheessa runsas vuosi sitten Jytäjemmarit Marko Aho, Antero Gustafsson ja Kalle Vanhapelto huomasivat, että heidän suosimansa laulusolisti, suomalaisen outlawcountryn boheemi sankari ja tohtorismies, myös Freud Marx Engels & Jung -yhtyeestä tunnettu Pekka Myllykoski täyttää joulukuussa 50 vuotta. Tätähän oli tietenkin aiheellistaa juhlistaa uudella, entistäkin enemmän Myllykosken persoonaan keskittyvällä PMJJ-albumilla! 

Jytäjemmarit ovat saaneet nippuun jälleen tusinan verran kappaleita, joita olisi ollut sääli jättää julkaisematta (mutta joita ei ehkä kukaan muu olisi tohtinut julkaista). Maanläheisiä ja ronskeja, mutta traagisen humoristisia tarinoita, joita on säestetty milloin enemmän, milloin vähemmän countryhenkisesti - välillä bluesilla, rock´n´rollilla tai jopa twistjenkalla maustettuna. Pari ilmiselvää lainaakin (jotka bändi oikein ylpeydellä tunnustaakin) on mukana. Tuolla "elintasohuumoria" käsittelevä Navanalusjuttu kulkee reippaasti Freud Marx Engels & Jungin "Pekuulijenkan" melodiaa myötäillen. "Petterin mandoliini" taas kierrättää Juice Leskisen legendaarista "Einarin polkupyörän" ja "Napoleonin mopon" teemaa tavalla, josta kansantaiteilija Leskinen taatusti olisi ylpeä.

Poikkeuksellisesti Myllykoski ei ole tällä kertaa levyn ainoa solisti. Marko Ahon jo aikoinaan vuonna 1991 Alli And The Gators -yhtyeelle säveltämä "Jos vain osaisin laulaa kantria (lailla Pekka Myllykosken)" on oikeutetusti mukana tällä teemalevyllä. Solistina tällä kertaa toimii säveltäjä itse yhdessä vanhan Gators-laulaja Kimmo "Watt" Hoivassilllan tukemana. Pekka sen sijaan saa duettoapua Freud Marx Engels & Jung -bänditoveriltaan Arto "Pilli" Pajukalliolta kappaleessa "Kaksi kalossia".

Suomalaisen musiikkielämän boheemitaiteilijoiden viimeiseksi mohikaaniksi julistettu Pekka Myllykoski on huolissaan musiikintekijöiden liiallisesta professionaalisuudesta, turhanaikaisesta ammattimaisuudesta, joka tuhoaa todellisen luovuuden. Kuten niin usein, mies puhuu täyttä asiaa, mutta onneksi hänellä on vielä tukenaan oikeanlaisia hulluja (ja eiköhän noita hulluja ja boheemeja vielä tulevaisuudessa lisääkin ilmaantune). Pitkästä aikaa Pekka on saanut omankin runosuolensa pulppuamaan. Vaikka bändi kuulemma vieroksui omaelämänkerrallista kappaletta "Paskahousu" kakkahuumorina, teki se ainakin minuun jo ensi kuulemalta vaikutuksen. Aluksi kovasti rahvaanomaiselta vaikuttava tarina kääntyy lopussa sellaiseen itseironiaan, johon nähtävästi vain Pekka Myllykoskella, viimeisellä boheemilla, on tässä maassa kanttia!

P.S. Onnittelut Myllykoskelle tulevasta - vaikkakin tämän lehden ilmestyessä jo vietetystä - merkkipäivästä! 

Takaisin alkuun

Desibeli.net 6.12.2009
Antti Hurskainen

Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: Viimeinen Boheemi

Tämä albumi olisi voitu tehdä vuonna 1993, 1989 tai 1996. Se olisi voinut soida matkahuollon baarin jukeboksissa miesten selaillessa Iltalehteä kulloistakin hallitusta kritisoiden. Pekka Myllykosken maailmassa boheemius tarkoittaa näiden pöytien päässä istumista, keskiolutfilosofian ikuista päivittämistä, lottokupongin taakse riimittelyä. Tässä mielessä Myllykosken & Jytäjemmarien countryhölkkäalbumin otsikossa on perää, sillä vähintäänkin uhanalaisesta lajista alkaa olla kyse. Ravintolassa ei saa polttaa ja Juicekin on kuollut.

Henkisen ilmastonsa lisäksi Viimeinen boheemi muistuttaa edellisen laman ajan Suomea myös soundiensa puolesta. Jytäjemmarien kitaroiden kelmeä ja ohut sointi tuo mieleen Grand Slamin, eikä jo mainitun Leskisen vaikutus muutenkaan ole pieni. Myllykoski ohjaa ilmaisunsa tiiviille ja orjalliselle riimittelylle, mutta jälki on valitettavan usein ennalta arvattavaa riimin viedessä miestä, eikä miehen riimiä. Vaikka kappaleet huokuvat jämähtyneisyyttä, onnistuu Myllykoski persoonallaan tekemään paketista varsin sympaattisen. Uho ja pateettisuus loistavat poissaolollaan vaikka esimerkiksi alkoholista lauleskellaan runsaasti. 

Albumin kohokohdaksi nousee Kari Peitsamon Dream Onista tehty oiva käännös Haaveile. Palvojansa menettäneen kaikkivaltiaan näkökulmasta laulettu Jumala-Blues erottuu myös lukuisten rutiinivetojen seasta. Juice-vaikutteet tuodaan viimeistään julki albumin päätöksessä Petterin mandoliini, jossa tekstiä hurjastellaan Einarin polkupyörän säveleen. 

Yllätyksiä ja haasteita Viimeinen boheemi ei tarjoa. Sen sijaan se vahvistaa entisestään Myllykosken mainetta hyvänä jätkänä, jossa yhdistyy kansanomaisuus ja karkeahko taiteilu.

***/***** 

Takaisin alkuun


Blues News 2/10, nro 242
Honey Aaltonen: CD-tutkailut

M ja Rytmijäte: Maanantai - Ehkä vielä joskus

Vaikka lehtemme lukijoille on esitelty maanalaisen maaseutumusiikin (underground country) sanansaattajat Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit usean levyarvion kautta, ei tämäkään numero jää kokonaan ilman. Tällä kertaa on vuorossa orkesterin moninaisen tarinan eräänlainen sivujuoni. Koska Jytäjemmarit ei tunnetusti esiinny julkisesti, on bändin kitaristi Marko Aho koonnut Rytmijäte-oheisprojektin huolehtimaan elävän musiikin tarjonnasta sitä tarvittaessa. Viime joulukuisen Myllykosken 50-vuotisjuhlien ensiesiintymisen(?) jälkeen ryhmä on päätynyt myös äänitteelle.

Kimmo Hoivassillan tulkitsema ja Ahon rustaama "Maanantai" kertoo tutusta tilanteesta, ankeasta maanantaiaamun ylösnousemuksesta. "Mitä vaan antaisin, jos saisin nukkua pitkään maanantaisin" on monelle varmasti tuttu tunne, vaikkakin henkilökohtaisesti koen jotakuinkin kaikki aamut samanlaisina viikonpäivään katsomatta.

Kakkoskappale on "maanantaitakin karumpi". Memphisin traditiota napakasti myötäilevällä rock-a-billybluesilla "Ehkä vielä joskus" Pekka Myllykoski joutuu luettelemaan Ahon ja toisen Jytäjemmari-aktivistin Antero Gustafssonin listaamia lukuisia kauheuksia (sauvakävely ja maratonjuoksu lienevät lievemmästä päästä), joihin ihminen saattaa "ehkä vielä joskus" elämässään sortua. Onneksi Pekka kuitenkin päättää säkeistöt monimielisesti sanoihin "mutta nyt mennään näin". Päinvastoin kuin yleensä levyjä tehtäessä, tällä kappaleella on kuulemma laulu nauhoitettu ensin ja taustat vasta jälkeenpäin.

Käsittääkseni tätä pienipainoksista cd-singleä ei jaella levykauppoihin saakka (todellinen aarre siis mahdollisille Myllykoski-keräilijöille), vaan se on tilattavissa netin kautta osoitteesta www.jemmarit.com

Takaisin alkuun



Karjalainen 15.7.2010
Suonna Kononen: Levyt

Eri esittäjiä: Simolle hilloo!

Simo Salminen on saanut oman kunnianosoituslevyn. Neljän biisin mittaisella mini-cd:llä laulavat Freukkareiden Pekka Myllykoski, Veltto Virtanen ja Kimmo Hoivassilta, musiikista vastaa käsittääkseni Tampereen suunnalle paikallistuva M ja Rytmijäte -yhtye.

Marko Ahon kirjoittamalla nimikappaleella marssitetaan esille Sörsselssön ja tukku muita Simo Salmisen roolihahmoja, joilla pohjustetaan kertosäkeen oikeudenmukaista vaatimusta:"Simolle hilloo!" Musiikkipuoli potkii Lapinlahden linnut -henkisenä kabareerockina ja kitarasoolo nakuttaa kantrityyliin.

Pekka Myllykoski tekee Rotestilaulusta krapulaisenkarhean tulkinnan jazz-soinnutetun säestyksen päälle. Salmisen alkuperäislevytys oli tietysti täydellinen, mutta kyllä tämä versio hakkaa esimerkiksi Sami Saaren Rotestilaulu-coverin kaksi-nolla.

Veltto Virtanen on kotonaan Politiikkalaulussa, vähemmän tunnetussa Simo Salmis -repertuaarin helmessä, ja Pekka Myllykoski käärii lopuksi paketin kasaan Tenkka-Tenkka-Poo revyynumerolla.

Takaisin alkuun

smmy email