|
Viekää minut baariin taas...
Paa Skaaks tässä!
Y-e-ah!
Palamaton parta
ikkähämäh
minä ja Mårtenson
Purkitettu kuumuus
Viimeinen Boheemi
M ja Rytmijäte: Maanantai ehkä vielä joskus
M ja Rytmijäte: Simolle hilloo!
|
Tamperelainen 14.04.2004
Levyllinen/Markku Makkonen
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
Viekää minut baariin taas… (Äänimaisema)
FROIKKARIT esiintyy perjantaina Räpä Rälläässä.
Mukana häslää tuttuun tyyliin Pekka Myllykoski.
Pekka Myllykosken ja Jytäjemmarit -yhtyeen tuore albumi
vahvistaa kuvaa maestrosta juurevana lännenmiehenä ja
mainiona tulkitsijana.
Vaikka Viekää minut baariin taas… kertoo
runsaasti tarinoita alkoholista, ravitsemusliikkeistä ja
niiden mukanaan tuomista ilmiöistä, on ilo huomata,
että sinällään suppea aihealue laajenee yhtyeen
käsittelyssä.
Viekää minut baariin taas… on surullisen
hauska levy. Juopottelu on Jytäjemmareille sosiaalinen tapahtuma,
ei synti eikä häpeä, vaan ylpeydenkin aihe. Kaikesta
kuulee, että krapula on tälle koplalle tuttu olotila,
mutta vasta huomenna uhkaava kankkunen ei pysäytä Myllykoskea
ja Jytäjemmareita.
Ja jos niin käy, albumin nimibiisi antaa käytännön
neuvoja pahan aamun uhkaaviin hetkiin. Viekää minut
baariin taas -kappale soveltaa vanhaa, hyvää ja lähestyvään
kevään juhlaan sopivaa neuvoa: viimeisenä keinona
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit pysyy kännissä
välttääkseen dagenefteriä.
Se ei ole kenellekään hyväksi pitemmän päälle,
mutta joskus metodi toimii. Kippis keväälle! Nyt on
aika antaa mennä vaan.
TTTT (neljä "Teetä" viidestä)
Takaisin alkuun
Rumba 08/2004
Pikatuomio+/Halme
Pekka Myllykoski ja hänen "kesätyöpaikkaorkesterinaan"
toimiva Jytäjemmarit ovat pykänneet omakustannealbumin
Viekää minut baariin taas, joka on melkein yhtä
hyvää (ellei parempaa) tavaraa kuin froikkarien alkupään
tuotanto. Ja jopa teksteiltään tasan saman kuuloista
ja tasoista, vaikka sanat ovatkin Marko Ahon ja Antero
Gustafssonin kynäilemiä. Hämmästyttävän
lahjakkaita oppipoikia on Myllykoski saanut. Vallan pätevä
kiekko.
**** (neljä tähteä viidestä)
Takaisin alkuun
Rytmi 03/2004
Suomilevyt/Teemu Virtanen:
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
(Äänimaisema Oy)
Viekää hänet baariin
Vaikka tältä levyltä puuttuu Freukkareitten
tekninen taitavuus, niin juurevuutta on senkin edestä.
Tällä levyllä ei montaa askelta kauemmas baarista
poistuta, mutta kyllä baarissakin on elämää.
Seuraavasta aamusta ei aina voi olla varma, ainakin näille
veikoille seuraava aamu on maahisten aikaa.
Marko Aho ja Antero Gustafsson ovat tehneet pääosan
levyn biiseistä muutamaa klassikkoa lukuun ottamatta. Ja
niin soi slaavilainen kantri kuin vain se voida soi. Pekka
Myllykosken ääni keikkuu heiluen kruununa kaiken
yllä. Mukana on muutama hauska pastissi. Ei kai sillä
Peitsamollakaan ole helppoa on hilpeä pohdintoineen ja Peitsamo-komppeineen.
Näinkö aika kuluu, Neil Young? on haikea kuvaus ajan
rajallisuudesta ja jälleen Young-sointuineen ja melodioineen.
Niin sitä pitää.
Levyn päättävä Kuulin läpi greipin (Kyllä!
I Heard It Through the Grapevine!) on kyllä karmea, aivan
karmea. No, ei sitä loppuiltana huomaa kaiken sen vihreän
virolaisen rommin jälkeen…
OOOO (neljä "pallukkaa" viidestä)
Takaisin alkuun
Soundi 5/2004
Arviot/Pertti Ojala
Freud Marx Engels & Jung -vokalisti Pekka Myllykoski ja sivuprojektikumppanikseen
yhyttämänsä Jytäjemmarit tekevät omien
sanojensa mukaan underground-countrya.
Viekää minut baariin taas… pelaa samoin
eväin kuin Myllykosken pääorkesteri. Omat ja käännetyt
laulut soivat rinta rinnan. Pekka Myllykoskella on tällä
kertaa ainoastaan vokalistin rooli, jonka hän hoitaa hienosti
tunteikasta tuskaisuutta kartuttaneella äänellään.
Jytäjemmarien kantriformaatin hallitsevina biisintekijöinä
ovat kitaristi Marko Aho ja basisti Antero Gustafsson. Ja mitä
covereihin tulee, niin ilman Tom Russellia ei tästäkään
levystä selvitä.
Viekää minut baariin taas… täyttyy
kosteista ja siitä toipumisen innoittamista lauluista. Sunnuntaihaamut
käyvät päälle ja kämpät ja akat
menevät alta. Bosnia & Hertsegovina on läträysteemasta
poiketen verbaali-ilotulitteinen kommentti, jossa ihmisyyden kasvoille
räkiminen saa arvoisensa kuvauksen.
*** (kolme tähteä viidestä)
Takaisin alkuun
Karjalainen 28.04. 2004
Suonna Kononen: Myllykirjeitä
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
Viekää minut baariin taas…
Äänimaisema
Marko Aho ja Antero Gustafsson ovat todennäköisesti
Suomen kovimmat Pekka Myllykoski -fanit. Pari vuotta sitten he
tekivät Myllykoskesta mainion haastattelukirjan Mikko
Saa Relaa!, jolla kantritohtori kertoili elämänfilosofioistaan
ja tarinoista sanoitustensa taustalta.
Nyt Ahon ja Gustafssonin käsistä on lähtenyt suomalaisen
rokkifanittamisen ultimate-temppu. Miehet ovat kirjoittaneet nivaskan
countryrock -kappaleita idolinsa hengessä ja saaneet vielä
Myllykosken laulamaan ne levylle.
Viekää minut baariin taas… ei siis sisällä
Myllykosken omaa kädenjälkeä, mutta vanhan Freukkari
-faninkin on pakko myöntää, että Aho ja Gustafsson
pääsevät monin paikoin hämmästyttävän
lähelle Myllykosken sielunmaisemaa ja riimittelyä. Esimerkiksi
nimiralli tai kivityöläisistä ja maailmanrauhasta
kertova Kiviset miehet ovat komeita lauluja.
Soundimaailmaltaan Viekää minut baariin taas…
vertautuu enemmän Freukkarien debyyttiin ja Myllykosken
kahteen aiempaan soololevyyn kuin myöhempään FMEJ-tuotantoon;
komppi läpsyy pehmeästi eikä kitaravalli ole järin
sähköinen. Tuotanto on selvästi tehty pikkurahalla
ja tekijätkin tuntuvat puhuvan "underground countrysta".
Hyvää tuulta henkivän kiekon kauneusvirhe on Tom
Russellin St. Olav´s Gaten käännös
Torin laidalla, jonka alkuperäistarinan nyanssit norjalaisesta
mustan pörssin votkasta katusäkkipillistin Clair
de Luneen jäävät välittymättä.
Takaisin alkuun
Blues News 3/2004 (N:o 207)
Honey Aaltonen:
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
Viekää minut baariin taas…
Äänimaisema (ÄMCD-01)
Marko Ahon, Antero Gustafssonin ja Kalle Vanhapellon Jytäjemmarit
-orkesterin ja Freud Marx Engels & Jung -laulaja Pekka Myllykosken
ensialbumi edustaa bändin mukaan "underground countrya".
Tämä u-country tuntuu olevan myös eräänlainen
u-käännös Myllykosken uralle, sillä levyn
sisältö tuo raikkaudessaan erehdyttävästi
mieleen Froikkareiden ensimmäiset levyt. Vaikka noiden lähes
parin vuosikymmenen takaisten albumien sanoituksista vastasivat
lähinnä Myllykoski ja Mikko Saarela, yltävät
Jytäjemmareiden Marko Aho ja Antero Gustafsson samanlaisiin
tekstillisiin iloitteluihin. Heti levyn avauskappale "Bosnia
ja Hertsegovina" sekä naurattaa että shokeeraa
(kuulijan huumorintajun kieroutuneisuudesta riippuen) mustalla
huumorillaan. Alkujaan laulu oli tarkoitettu lastenlevylle "Harri
Herukan päiväkirja", mutta diskattiin sanoituksellisesti
liian sairaana.
Levyn viidestätoista kappaleesta peräti yksitoista
on Ahon ja Gustafssonin joko yhdessä tai erikseen tekemiä.
Neljästä lainakappaleesta (vai oliko niitä kuitenkin
viisi? "Lankit lattiaan" on kuulemma siinä rajalla…)
vaikuttavin on Ahon kääntämä Tom Russellin
"St. Olav´s Gate", suomeksi "Torin laidalla".
Samainen laulu on kuulemma olut (puuttuukohan tästä
toinen l-kirjain tahallaan? Paha mennä korjaamaankaan…
taittajan - jr - huom) Myllykosken työpöydällä
vuosikausia, mutta valmista käännöksestä ei
vain ole tullut. "Eikä enää tarvitse tehdä…"
kommentoi Myllykoski itse. Mainitsemisen arvoinen on myös
texasilaisen, mutta tamperelaistuneen pianistivelhon Wiley Cousinsin
"Too Much Sleep On A Sunday", joka on saanut suomenkieliseksi
nimekseen "Sunnuntaihaamut". Ristiriitaisia tunteita
on herättänyt käännös vanhasta Marvin
Gaye/Creedence Clearwater Revival -hitistä "I Heard
It Through the Grapevine". "Kuulin läpi greipin"
ei kuulemma pitänyt tulla alkujaan levylle mukaan lainkaan,
mutta toisin kuitenkin kävi. Onhan se ainakin ollut innoittajana
kansikuvien greippikuulokkeille…
Kuningas Alkoholi on tapansa mukaan merkittävässä
roolissa "Viekää minut baariin taas…"
-levyn sanoituksissa. Pääministeri Vanhasella ei kuitenkaan
pitäisi olla syytä huoleen, sillä mitenkään
ihailevaan, saati sitten innostavaan sävyyn aiheesta ei lauleta.
Pikemminkin yhtenä (valitettavan?) merkittävänä
osana ihmisten enemmän arki- kuin juhlaelämää.
Siinä missä nimikappale antaa kuvan mukiin menevän
esiintyvän taiteilijan työillasta, kuvaa "Kapakka-kantri"
realistisesti tuulipukukansamme alemman keskiluokan iltapäivän
viettoa. "Ilta Oopperassa" viittaa nimensä puolesta
niin amerikkalaisten Marxin koomikkoveljesten elokuvaan kuin englantilaisen
rockyhtye Queenin klassikkoalbumiinkin, mutta itseasiassa laulu
kertoo Tampereella sijainneen Kujasen baarin, sittemmin Kujasen
oopperana tunnetun anniskelupaikan vastustamattomuudesta. "Ei
kai sillä Peitsamollakaan ole helppoa" puolestaan viittaa
armoitetun rockpersoonan ja suoraselkäisen kommunistin "Ei
kai sillä Hectorillakaan ole helppoa" -kappaleeseen.
Vaikka teksti ei Ahon mukaan edes varsinaisesti kerro Peitsamosta,
oli tämä ollut otettu siitä, että itse Pekka
Myllykoski laulaa häneen liittyvän kappaleen. Antero
Gustafssonin "Kiviset miehet" oli ollut lähellä
aiheuttaa taiteellisia erimielisyyksiä. Aluksi Myllykoski
ei ollut lainkaan koko kappaleesta, mutta Gustafsson piti sitä
erittäin tärkeänä. "Se syntyi, kun mä
mietin Koiton Laulun kevätkonserttiin tekstejä. Se on
vähän semmosta Ultra Brata - tai ei Ultra, vaan pienempää.
Mikä se on?", pohti Gustafsson. "Nano-Bra",
väläytti Kalle Vanhapelto. "Joo, se on omistettu
Kerkko Koskiselle. Jos Kerkko tarvii uusia hyviä kappaleita,
niin ottaa yhteyttä!"
Pekka Myllykosken ja Jytäjemmareiden "Viekää
minut baariin taas…" sisältää viidentoista
mainion laulun lisäksi hauskan kotivideon (vai pitäisikö
sanoa mökkivideon) levyn nimikappaleesta. Terveellistä
maaseutuelämää on nähtävästi vietetty,
sillä reippaaltahan koko ryhmä näyttää
luonnon keskellä. Tunnelma välittyy myös levyltä.
Jos (ja kun ??) tätä kiekkoa on vaikea löytää
kaupoista, niin passeli jakelukanava on yhtyeen verkkosivut, jonne
pääsee ainakin tätä kautta: www.jemmarit.com.
Takaisin alkuun
Tanotorvi 18.08.2004
T. Stone:
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
Viekää minut baariin taas…
Äänimaisema Oy
Pekka Myllykoski on sielukas mies, jonka ääntä
ja ajatuksia kuuntelee mielellään. Mies on myös
Suomen parhaita sanoittajia ja ansaitsisi ehdottomasti tulla tällä
saralla tunnustetuksi, siinä kuin lukuisat häntä
huonommatkin. Viekää minut baariin taas -levyllä
Pekka Myllykoski ei toimi sanoittajana vaan ainoastaan laulajana.
Taustat hoitaa kolmimiehinen Jytäjemmarit - orkesteri joka
totisesti taitaa kantrin, sekä musiikillisesti että
sanoituksellisesti. Tämä on ainakin minulle ollut kesän
miellyttävin levy, johon ei kerta kaikkiaan kyllästy.
Huumoria on sopivasti, tiukkaa asiaa vielä enemmän ja
kaikki vedetään aidolla ja hyvällä meiningillä.
En lisää tähän muuta, ostakaa levy ja tulkaa
astetta onnellisemmiksi!
**** (neljä tähteä viidestä)
Takaisin alkuun
musa.fi 03/2005
Pale Saarinen:
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
Viekää minut baariin taas…
Äänimaisema Oy
Froikkareiden laulaja, sanoittaja,
lääkäri ja ex- Helsingin kaupunginvaltuutettu Pekka
Myllykoski jatkaa tutuilla linjoilla nyt uuden Jytäjemmarit
-terapiakokoonpanon solistina. Lupsakkaita, humoristillisia ja
tarinankerronnallisia biisejä ovat levylle kirjoittaneet
bändin basisti Antero Gustafsson, kitaristi Aho ja bändi.
15 biisistä kolme on covertuotantoa:
"Sunnuntaihaamut" (Too Much Sleep On A Sunday / Wiley Cousins), "Puhun
sekavia vain" (Going Down the Highway / Mike Settle) ja "Kuulin
läpi greipin" (I Heard It Through the Grapevine / Whitfield &
Strong). Bonuksena on tälle levyllle pakattu musiikkivideo
Gustafssonin kirjoittamasta "Viekää minut baariin taas"
-biisistä. Myllykoski on tulkinnoissaan edelleen sangen uskottava
ja karismaattinen.
Jytäjemmarit soittaa folk- ja countryhenkisesti ja
pelimannipoljennolla. Nasta ja harmiton lätty. Bändin
persoonallisia www-sivuja kannattaa käydä tsekkaamassa
www-osoitteessa "jemmarit.com".
Takaisin alkuun
|
Blues News 06/2005
Honey Aaltonen:
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
(1) Paa Skaaks Tässä! (2) 3.30
Tulihan sitä jo yli vuosi sitten Myllykosken ja Jytäjemmarien pitkäsoittoa esitellessä
mainittua, ettei homma suinkaan siiihen jää. Luvassa oli
tuolloin vaikka mitä, joista yksi mainitsemisen arvoisia
projekteja oli ns. vappusingle "Paa Skaaks Tässä!". No vappu,
joulu tai juhannus, niin kyllähän Jytäjemmarit sanansa
pitävät.
Uusi ska-henkinen (tiedättehän tuon reggaeta
edeltäneen rytmikkään jamaikalaisen ska-musiikkityylin)
single ilmestyi sitten täksi jouluksi, mutta paskaaksiitä,
sillä eiköhän moinen sovi pukinkonttiinkin. Toisaalta
tämän numeron ilmestyessä joulu lienee jo kinkun kanssa
sulateltu paskaaks, joten sitten vaan vappua odottelemaan...
Singlen B-puoli (tai siis nykyisenä CD-aikana
kappale numero kaksi) on yllättäin kansantaiteilija Juice
Leskisen käsittämättömän vähälle
huomiolle jäänyt Coitus Int -klassikko "Puoli neljä",
jonka säveltäjä itse levytti ensikertaa vuonna -75
nimellä "3.30" em. yhtyeen jo lopetettua toimintansa. Myllykosken
ja Jytäjemmarien "kieli poskessa" - asenne ei lainkaan pilaa
tunnelmaa - korkeintaan värittää sitä.
Tässä singlessä on
näkymätön, mutta selvä merkintä:"Suomi-rockin
(tuleva) keräilylevy!"
Takaisin alkuun
|
Rytmi 04/2006
Markku Halme:
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Ye-ah!
Freukkari Myllykosken sivuprojektin rento, mutta hehkuton hedelmä
PM&JJ:n kakkoslevy ei yllä Viekää
minut baariin taas... -debyytin tasolle. Tällä kertaa
kantrillista meininkiä väritetään viipaleilla
reggaeta, tangoa, humppaa ja jopa psykedeelistä leijuntaa, mutta
tyylillisen sävykirjon laajentuminen ei auta siihen, että
tuli puuttuu pannun alta. Osa materiaalista on täyttä
tavaraa, osa melkeinpä välityönomaista huttua.
Aihepiiri on pääosin juomisessa tai sen
välillisissä vaikutuksissa. Sana- ja
ajatusjonglööri Myllykosken tasoinen tekstituotanto tuottaisi
millä hyvänsä debyyttilevyllä kolme
tähteä, mutta kun suoritus on taiturimme omaan tasoon
nähden alempaa keskitasoa, on se hänen kohdallaan laskettava
miinukseksi. Roskaa mies ei tehdä osaakaan, mutta nyt ei
huomattavampaa koskettavuutta ole kuin parissa hassussa tarinassa.
OO Markku Halme
Takaisin alkuun
Blues News 03/2006
Honey Aaltonen:
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Y-e-ah!
Oletettakoon että hulluuden määrä
maailmassa on vakio, mutta se vain ilmenee eri muodoissa ja on
epätasaisesti jakautunut. Synkässä nykymaailmassa
monenlainen negatiivinen, ympäristöä vahingoittava
hulluus on nostanut päätään, mutta
ympäristöään positiivisesti
piristävästä hulluudesta on aikamoisen
möhkäleen kaapannut haltuunsa Jytäjemmarit -yhtye
solistinsa Pekka Myllykosken kera.
Aika tarkkaan kaksi vuotta sitten Blues News esitteli
Pekka Myllykosken ja Jytäjemmareiden (joka nykyisin
käyttää myös lyhennettä PMJJ) ensilevyn
"Viekää minut baariin taas...". Mainio debyyttialbumi sai
ostavankin yleisön huomion, joten kuluneena keväänä
näki päivänvalon vihdoinkin (vai taas?) tämän
rupuryhmän toinen pitkäsoitto. Vanha väite että
odottavan aika on pitkä, ei tällä kertaa pitänyt
paikkaansa. En sitten tiedä, onko pari vuotta hujahtanut kuin
siivillä PMJJ:n edellisen levyn, välillä ilmestyneen
ska-singlen "Paa Skaaks tässä" vai jonkun täysin
ulkopuolisen (vaikkakin sisäisesti nautitun) tekijän
ansiosta. Joka tapauksessa nyt odotus on palkittu!
Edellisen levyn ilmestymisen yhteydessä
tehdyssä haastattelussa Jytäjemmarit uhosivat seuraavan levyn
olevan "läpeensä kaupallinen" otsikostaan lähtien. No ei
kai sen raflaavampaa nimeä enää voi keksiä kuin
"Y-e-ah!" (joka itseasiassa tulee jostakin Myllykosken
vakiosanonnasta). Myös levyn ulkoisen asun myyvyyteen
päätettiin panostaa. Vaikka bändin perusideologia onkin
hulluus, kansikuvaan suunniteltiin paljasta pintaa: "Kanteen tulee
tissejä, paljon tissejä, sillä tissit myy - hulluus ei
myy tarpeeksi." Kannen nähtyäni aloin kyllä hieman
epäillä, josko äijät olivat käsittäneet
tissien myyvyyden jotenkin väärin...
Hätäisellä ensikuuntelulla
"underground-countryn" (musiikin tekeminen ei ole
pelkästään maanläheistä, vaan lähes
maanalaista, totesivat musikantit aikoinaan) sanansaattajien uutuus
kuulosti hieman hajanaiselta. Tutun countryrockin sekaan on survottu
niin reggaeta, tangoa, humppaa, bluesia kuin psykedeelisiäkin
vaikutteita, mutta onneksi jo toisella kuuntelukerralla osat
loksahtivat paikoilleen. Tämähän on jopa
edeltäjäänsä tiiviimpi kokonaisuus. Markku Halme
taisi jättää levyn kuuntelun yhteen kertaan,
kun moitti sitä Rytmi-lehdessä "Freukkari-Myllykosken
sivuprojektin rennoksi, mutta hehkuttomaksi hedelmäksi" ja
että kappaleiden "aihepiiri on pääosin juomisessa tai
sen välillisissä vaikutuksissa". Siitä huolimatta,
että aihepiiri on usein kosteahko (kuten saattaa olla itse
elämäkin), on tainnut Halmeelta jäädä tekstit
kunnolla kuuntelematta.
Monille voi olla yllätys, että ansioituneena
sanaseppona tunnettu Myllykoski ei ole levyn sanotuksista vastuussa -
tai oikeastaan on vastuussa vaikutteiden antajana, muttei
tekijänä. Ihmisläheisistä, välillä
ankeankin realistisista, mutta nyrjähtäneellä huumorilla
maustetuista lyriikoista vastaavat kumpikin omilla tahoillaan Marko Aho
ja Antero Gustafsson. Esimerkiksi levyn aloittava, kuihtuneesta
ihmissuhteesta liikuttavasti kertova "Tiimalasi" olisi ollut varma
radiohitti vanhaan hyvään aikaan, jolloin hittejä syntyi
vielä ilman suurten levy-yhtiöiden muokkaamia soittolistoja.
Kesähitin ainekset olisivat myös Marko Ahon
reggae-renkutuksessa "Kesämies", joka kuvailee
lämpimästi lämpimän vuodenajan mukanaan tuomia
nautintoja terassilla lämpiävistä juomista alkaen.
Jytäjemmareiden "vaitelias kolmas mies" (=vaatelias kolmas mies; sivuston päivittäjän huom.) Kalle
Vanhapelto ei ole ollut yhtä tuottelias kuin toverinsa, mutta
hänen säveltämiään ovat levyn ehkäpä
poikkeuksellisemmat kappaleet, tango "Tummaa tulta", humppa "Humiseva
harju" ja makaaberien laulujen minisarjan toinen osa "Jumalan
huoneessa". Huuliharppubluesin palvojille muistutettakoon, että
jälleen pitkästä aikaa Pepe Ahlqvistin harpunsoittoa
kuullaan "Humisevalla harjulla". Moista hämmästeltyäni
sain vastaukseksi, että kyllähän Pepe suostuu
välillä munnariinkin tarttumaan, kunhan vain pääsee
humppaa soittamaan.
Vaikka Jytäjemmarit on varsinainen
kotitarveorkesteri (en nyt tarkoita että soittotaito
riittäisi pelkästään kotioloihin, vaan että
perusryhmältä löytyy musiikillista lahjakkuutta ihan
omasta takaa), on levylle kelpuutettu iso liuta maamme
huippumuusikoita. Ahlqvistin lisäksi mukaan ovat rientäneet
mm. Olli Haavisto, Pentti Lahti, Riku Niemi, Kimmo Pohjonen, Jani
Uhlenius, Abdissa Assefa ja kaikki rumpuosuudet soittava Jari "Kepa"
Kettunen - vain osan mainitakseni. Jälki on myös sen
mukaista. Näyttää riittävän
pelimannihenkeä vielä ammattimuusikkopiireissäkin, kun
ovat tällaiselle pienen budjetin julkaisulle lähteneet mukaan
talkoohengessä.
Kuten Jytäjemmareiden edelliselläkin
albumilla, on tälläkin levyllä
ylimääräisenä bonusraitana video. Vanhan "Rosvo
Roopen" melodiaan tehty (entisen) ravintolan (entisestä)
portsarista kertova "Yksikätinen Rosvo" on kuvitettu Jaakko
Luukasen ja Miikkali Leppihalmeen tekemällä animaatiolla.
Pätkä on varmasti surullisesta tarinastaan huolimatta hauska,
joten harmittaa etten saanut sitä omalla koneellani
näkymään. Toivottavasti Teillä, levyn ostajat, on
parempi onni nykyteknologian parissa.
Honey Aaltonen
P.S. Tsekatkaa myös Jytäjemmarien ja Crawfish
Kingsin yhteiset nettisivut osoitteesta www.jemmarit.com. Niiden kautta
pääsette paitsi herkuttelemaan levyn sanoituksilla, myös
tutustumaan tarkemmin kappaleiden syntyhistoriaan.
Takaisin alkuun
Karjalainen 03.05.2006
Suonna Kononen:
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Y-e-ah! (Äänimaisema)
Freud Marx Engels & Jung -laulaja Pekka Myllykoski
on lupautunut jo toiselle pitkäsoitolle
Jytäjemmarit-kokoonpanon solistiksi. Kaksi vuotta takaperin
ilmestynyt debyytti Viekää minut baariin taas...
oli mainio kiekko, jolla musisoitiin pitkälti samassa
hengessä kuin ensimmäisellä Freukkari-levyllä
ammoin 80-luvulla.
Niin paljon kuin Jytäjemmareiden humaania underground-kantria sympatiseeraankin, on pakko sanoa, että Y-e-ah!
ei yllä ykkösen tasolle. Homma ei jää kiinni
musisointipuolesta, auttaahan levyllä valtakunnon
ykkösnimimiehiä Kimmo Pohjosesta Riku Niemeen, Pekka
Kuusistosta Pepe Ahlqvistiin.
Marko Ahon, Antero Gustafssonin ja Kalle Vanhapellon
kirjoittamat kappaleet ovat nyt pullonkaula. Mukana on vähän
liikaa puolihuolimattomasti tehdyn oloisia kipaleita: riimit ontuvat
aika usein ja sointu- ja sävelkulut hiihtelevät arvattavasti
kuin kantritohtori kantakapakkaansa.
Suomalaisia mollikansanlauluja ja Nousevan auringon taloa tyylittelevä Paineettomassa tilassa sekä juopotteluaiheinen moderni reggae Humiseva harju
ovat parhaimmat leiskautukset. Näillä vaikuttavilla
esityksillä Myllykosken ja Jytäjemmareiden yhteistyö
toimii. Jos eläisimme c-kasettiaikaa, ne pitäisi
äänittää täytteiksi Viekää minut baariin taas... -levyn perään.
Suonna Kononen
Takaisin alkuun
CinemaSF.net
Juha P. Alanko:
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Y-e-ah! (Äänimaisema)
Jytäjemmarit eli Marko Aho (kitarat), Antero Gustafsson (basso), Kalle Vanhapelto (mandoliini), laulusolistinaan Froikkareista tuttu Pekka Myllykoski, tuntuu olevan aikaansaavaa porukkaa. Y-e-ah! on tämän kombon toinen täyspitkä, jolla PM & JJ:n lisäksi esiintyy lukuisia huippumuusikkoja: Jari "Kepa" Kettunen, Pepe Ahlqvist, Olli Haavisto, Riku Niemi, Pentti Lahti
ja niin edelleen. "Talkooväestä" ja sen panoksesta on
hienosti kerrottu yhtyeen www-sivuilla, kannattaa käydä
tutustumassa.
Kenties hieman surullisissa merkeissä alkavan levyn (Tiimalasi, Y-e-ah!) tunnelma piristyy viimeistään kappaleessa Kesämies. Välillä leijutaan Paineettomassa tilassa ja pohditaan ihmiskohtaloita (Linjuri-blues) sekä elämän tärkeitä kysymyksiä (Jokos korkataan uudestaan).
Y-e-ah! on soundimaailmaltaan kauttaaltaan hyvin tehty.
Kulloisenkin kappaleen sooloartisti saa hyvin tilaa, ja erottuu
selvästi lyömättä yli. Kuunnelkaas vaikkapa Pekka Kuusiston viulua (Tummaa tulta), Olli Haaviston lap-steeliä (Linjuri-blues) tai Pepe Ahlqvistin huuliharppua (Humiseva harju).
Huomio kiinnittyy myös kitaroihin. Erityisesti Aho tuntuu olevan
täysillä mukana jokaisen kappaleen jokaisessa riffissä, välisoitossa ja
varsinkin sooloissa. Hyppäys zydecorytmeistä (Ahohan soittaa myös
mainiossa Crawfish Kingsissä) melankolisempaan meininkiin ei sittenkään
liene niin suuri?
Mukavana lisänä levyllä on Jaakko Luukasen ja Miikkali Leppihalmeen valmistama animaatio portsariparodiasta Yksikätinen rosvo, joka kuulemma ei kerro kappaleen sanat tehneen Gustafssonin omasta kantapaikasta.
"Underground-countryksi" musiikkiaan kutsuva yhtye on ainakin
siinä mielessä oikeassa, että levyä kuunnellessa ja varsinkin sillä
esiintyvää muusikkolistaa katsellessa mieleen tulee Suomen Talvisota 1939-1940. Tuotakin levyä olivat älykkäät ihmiset ideoimassa, ja entäs sen muusikot. Muistellaanpas: Ronnie Österberg, Paroni Paakkunainen, Matti Bergström, Matti Oiling, Badding, M.A. Numminen...
Kaikesta nykyajan "poliittisesta korrektiudesta" ja muista
kotkotuksista huolimatta underground-musiikkia edelleen tarvitaan,
varsinkin kun se tehdään näin hyvin.
Takaisin alkuun
|
Blues News 06/2006
Honey Aaltonen: CD-tutkailut
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: Palamaton parta
Niin kauan kuin muistan, on aina jankutettu siitä
kuinka iloinen juhla joulu on. Siitä huolimatta suurin osa
aiheeseen liittyvistä lauluista on kaikkea muuta kuin
riemunkiljahduksia aiheuttavia. On paatoksellista jollotusta,
tekopirteää hömpötystä ja
yli-ilmelää lässytystä, mutta onneksi on myös
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit. "Palamaton parta" -levy antaa
(melkein) aihetta toivoa, että "oispa joulu ainainen".
Kyynisestä huumorintajustaan tuttu Pekka Myllykoski
- puhumattakaan sitten Marko Ahon, Antero Gustafssonin ja Kalle
Vanhapellon muodostamasta Jytäjemmareista muistuttaa meitä
myös joulujuhlan karheammasta puolesta. "Kilisevät ukkelit"
saapuvat juhlanviettoon kalja- yms. kasseineen, "Pukki" on taas
jurrissa (niin kuin valitettavasti usein) ja erittäin ihmistä
muistuttaville sioille (pääsana sika) "Joulupakolaisille" ei
liene muuta iloitsemisen aihetta kuin juhlapöytään
pääsy. Näitä lajitovereitamme taas rauhanomaisesti
tervehdimme jouluaattona veitsi ja haarukka aseinamme.
Ei muuta kuin "Kylmää joulua" kaikille -
myös niille joiden "joululautaselle" päätyvät
kinkun, rosollin, lanttulaatikon ja mitäniitänytonkaan
lisäksi M.A. Nummisen isännöimä "Joulupukin
juhannusyö". Tuolle lyhyelle klassikkolevylle on nyt saatu
vihdoinkin jatkoa.
KÖTT JUL!
Honey Aaltonen
Takaisin alkuun
Karjalainen 23.12.2006
Suonna Kononen:Levyt
Yhteisjytä
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Palamaton parta (Äänimaisema)
Jytäjemmarit -yhtye jatkaa yhteistyötä Freud Marx Engels & Jung -laulaja Pekka Myllykosken kanssa. Palamaton parta on neljän laulun mittainen jouluinen ep-levy.
Suomalaisten rokkareiden joululevytysten jatkoksi Palamaton parta on oiva. Etenkin sananmuunnosralli Kilisevät ukkelit hymyilyttää. Musiikkipuoli rutveltaa duurissa menevänä outlaw-kantrina, paitsi päätösraita Kylmällä joululla, joka tuo mieleen Juice Leskinen Slamin Kuusessa ollaan -joulukiekon juhlavimmat jouluhymnit.
Suonna Kononen
Takaisin alkuun
|
Karjalainen 24.05.2007
Suonna Kononen:Levyt
Porakorven Akselin perilliset
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit ikkähämäh (Äänimaisema)
Hämähäkistä
väärinpäin voi päätellä, että
kantritohtori Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit seikkailevat
uudella ep-levyllä pornolaulujen maailmassa. Underground-countryn
tyylilajikseen määrittelevä kokoonpano on
keventänyt soundia ja hidastanut tempoja. Kantrifolk tuo
vastapainoa lihallisille teksteille. Hitaus helpottaa vitsien
perillemenoa ja tällä kertaa poikkeuksellisen väsyneen
kuuloisen laulajan urakkaa.
Patukkamatkailija Virtanen
tarjoaa levyn kekseliäimpiä riimejä. "Ennen muinoin sai
itäblokista halvemmalla naisen kuin pullon cokista" jnpp.
Jytäjemmarit jatkaa Mikko Saarelan ja Junnu Vainion
pedantin riimittelyn linjaa, joka vaatii "tuumimaan - Muumimaan"
-kaltaisia oivalluksia. Pornolauluista löytyy edeltäjiä
kantrimusiikkigenrestäkin - David Allan Coe julkaisi Amerikassa
isojen poikien kasetteja siinä missä Vainiot ja kumppanit
tehtailivat niitä Suomessa.
Suonna Kononen
Takaisin alkuun
Blues News 03/2007
Honey Aaltonen: CD-tutkailut
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: ikkähämäh - eli pitkiä öitä ja banjomusiikkia
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit
yllättävät jälleen teemalevyllä.
Tämän epämääräisen orkesterin porno-EP
piti ilmestyä vapuksi, mutta toisin kävi. Yhtye joutui
nimeämään sen uudestaan "helatorstailevyksi" ja
tätä luettaessa on jo juhannus lähellä. Ei
sinällään hätää, sillä
Juhannukseenhan nämä hurtit tarinat parhaiten sopivatkin.
Vappuna olisivat vain saattaneet sekoittua Agit-Propiin tai
KOM-teatteriin. Tai ehkeivät kuitenkaan...
Veikeät viisumaakarit Marko Aho ja Antero
Gustafsson ovat kumpikin vääntäneet parit
rohkeanpuoleiset rallit. Aihepuoli pysyy tiiviisti ns. elintasolla eli
navan ja polvien välillä. Mistään
törkyilystä ei kuitenkaan ole kyse, vaan tarinoissa on
monenmoista opetusta ja varoituksen sanaa. Oudoin kertomus lienee
"Tangon taikaa", joka kertoo ns. eroottisten tanssijoiden rekvisiittaan
usein kuuluvasta rautatangosta (on kuulemma v..tun
kestävää rautaa, olen kuullut kerrottavan) ja siihen
syntyvästä pakkomielteestä.
Jytäjemmarit ilmoittavat saatekirjeessä
levynsä esikuvina olleen David Allan Coen ja Junnu Vainion isojen
poikien laulut sekä Tuomari Nurmion ja Freud Marx Engels &
Jungin yhteistyönä parikymmentä vuotta sitten syntyneen
"Paljaat uneksijat" -teema-albumin. Samassa hengessä tosiaan
liikutaan, mutta pakko todeta, ettei PMJJ ainakaan jää
esikuvistaan jälkeen - pikemminkin päinvastoin. Kuunnelkaa
itse ja ottakaa opetukseksi!
Bändin nettiosoite on edelleen www.jemmarit.com
Honey Aaltonen
Takaisin alkuun
|
Blues News 3/08, nro 231
Honey Aaltonen: CD-tutkailut
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: minä ja Mårtenson
Viime syksynä maamme kevyen muusikin uutisia
ravisteli käsittämättömällä raivolla
taiteilija Lasse Mårtensonin tuohtunut reaktio hänen
kunniakseen järjestettyä konserttia ja siihen
liittyvää äänilevyä kohtaan. Märtenson
oli jostain käsittämättömästä syystä
saanut päähänsä, että häntä
yritetään panna halvalla oikein Helsingin Kaupungin
Juhlaviikkojen järjestämän tilaisuuden kautta.
Niinpä hän suurieleisesti päätti boikotoida moista
Tokoin rannan huvilateltassa pidettävää ala-arvoista
tapahtumaa. Hupinsa kullakin, tietty, mutta ihmetyttää mihin
se herra Mårtensonin 60-luvulta tuttu cool-asenne on hiipunut.
Ehkäpä kyseessä oli kuitenkin jonkinlainen
väärinkäsitys....
Väärinkäsityksiä tuttuun tapaansa
pyrkivät välttämään lehtemme suosikkipojat
(olikos tämä nyt liian vahva ilmaisu?) Pekka Myllykoski ja
Jytäjemmarit. He sotkevat lusikkansa... ei kun juomakauhansa
soppaan arvokkaasti vasta pahimman kohun jo laannuttua. Pekan ja
Jemmarien käsittelyyn pääsevät pari
nähtävästi Mårtensonin levyttämää
lainakappaletta. Tunnustettava on, että kumpikaan suomenkielinen
versio ei ollut minulle entuudestaan tuttu - tai en ainakaan muista
että olisi.
"Hra K. Jännes" on vanha kunnon Jerry Jeff Walkerin
klassikko "Mr. Bojangles", johon kotimaankieliset sanat on tehnyt
Pertsa Reponen. Säveltäjän ja Mårtensonin
lisäksi samaisesta jortsumestarin kunnianosoituslaulustahan ovat
levyttäneet omat versionsa mm. Nina Simone ja Sammy Davis Jr.
"Kirje leiriltä" on kansitekstien mukaan Mårtensonin oma
käännös vuodelta -70 Amilcare Ponchiellin "Camp
Granadasta". Tosin tietämättömyydessämme muuan
tuttavani kanssa pohdimme, ovatkohan "poikamme musisoimassa" menneet
lisäilemään jotain omiaan tekstiin. Sen verran
hulvattomalta se kuitenkin kuulosti...
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit on julkaissut
myös uuden pitkäsoittonsa. Koska he
kaukonäköisinä taiteilijoina ovat havainneet lehtemme
"laahustavan" kirjoitustahdin, ei uutukaista ole meille etukäteen
toimitettu. ("jälkikäteen" tuli, lue edelleen - taitt. huom.)
Parempi tietty myöhään jos silloinkaan, mutta sitä
ennen kaikki kipin kapin hankkimaan PM&JJ:n
Mårtenson-tribuutti.
Takaisin alkuun
|
Aamulehti/Valo 01.05.2008
Markku Makkonen:Musiikki
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Purkitettu kuumuus
Yli kymmenen vuotta levyiltä ja lavoilta
viihdyttänyt Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit aikoo lopettaa
kiekkojen tekemisen tältä erää. Kolmas
pitkäsoitto Purkitettu kuumuus
kertoo underground-kantrin keinoin tarinoita muun muuassa alkoholin
mukana tulevista iloista ja suruista. Kiekko viestii kauttaaltaan
mukavasta meiningistä, eikä Pekka Myllykoski ja
Jytäjemmarit mene naamalleen tutulla tiellä.
Takaisin alkuun
Blues News 3/08, nro 231
Honey Aaltonen: CD-tutkailut
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: Purkitettu kuumuus
Vaikka Blues Newsin arvovaltaisessa toimituksessa on
päätoimittajamme johdolla ollut puhetta levyarvioiden
tiivistämisestä, etenee sinällään hyvä
aie luvattoman hitaasti. Ehkäpä pari
ylimääräistä sanaa silti suvaitaan, sillä
niitä vaativa suomipopin arvio-osasto tarvinnee virkkeensä.
Mutta miksi termi "suomi-pop" kalskahtaa niin rumasti
monien bluesin tai muun "kunnon musiikin" harrastajan korvaan? No
varmaan siksi, että tuohon genreen mahtuu niin paljon kaikenlaista
jonninjoutavaa, että vakavasti otettavat suomenkielellä
laulujaan tekevät taiteilijat joutuvat tilanteesta syyttä
kärsimään. Näihin vakavasti otettaviin (onkohan
tämä "vakavuus" nyt ihan oikea sana?) kuuluvat onneksi Mikko
Löyttyniemi, sekä Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit.
Eihän näitä muuten jaksaisi kuunnella, saati arvioida.
Tämä PM&JJ (kuten itse
tykkäävät nimensä lyhentää) on tullut
tutuksi lehtemme lukijoille jo useammassa yhteydessä - siis niille
jotka jaksavat/ehtivät/viitsivät kaikki levyarviotkin lukea.
Kaksi edellistä CD-pitkäsoittoa ja neljä
lyhyempää ovat löytäneet kuulijakuntaa siinä
määrin, että levyjen painokset alkavat pikkuhiljaa olla
keräilytavaraa. Vanhoille PM&JJ-diggareille tämä
blueshenkisesti nimetty "Purkitettu kuumuus" on varmasti jälleen
pakkohankinta. (Nimi kai viittaa paitsi 1920-luvulla vaikuttaneen
bluesmestari Tommy Johnsonin kappaleeseen sekä hänen
Sterno-keitinspriistä, vedestä ja sokerista viritettyyn
suosikkijuomaansa, myös 60-luvulla vaikuttaneeseen bluesyhtyeeseen
Canned Heat - toim. huom. ennen kuin taittaja ehtii). (Jotain
tähän nyt pitäisi ehtiä... muistakaa myös
Valkokärsä eli gini ja piimä! taitt. huom.) Muuan
bändin pitkäaikainen fani, lehteämme rakkaudella vihaava
ja sitä aktiivisesti lukeva tuttuni tosin väitti levyä
lieväksi pettymykseksi. Oli kuulemma liian siisti eikä
tarpeeksi räävitön, vaikka muuten hyvä. No,
räävittömyys on ehkä purkitettu siistimmin, mutta
kadotettu sitä ei ole. Väitän, että "Purkitettu
kuumuus" on yksittäisiä kappaleita enempää
ruotimatta bändin tähän saakka tasapainoisin levy.
Kirjoituksen alussa mainittu suomi-pop on mitä
oudoin termi. Käytännössähän se
sisältää kaiken äidinkielellämme esitetyn
popmusiikin. Nimike sai alkunsa 1970-luvulla, vaikka jo edellisen
vuosikymmenen puolella "saatanan radikaalit" laululiikkeineen
muokkasivat käsityksiä kevyen musiikin sanoituksista. Sitten
kun 70-luvun alussa nuoret rock-runoilijat Hector, Dave "Isokynä"
Lindholm ja Juice Leskinen yms. tekivät ensimmäiset
albuminsa, koki nuoriso Sauvo "Saukki" Puhtilan, Reino Helismaan, Junnu
Vainion ja Vexi Salmen vanhanaikaisiksi. Kun sitten suomi-popista tuli
vähitellen pateettisesti rockin muotoon puettua
tyhjänpäiväistä iskelmää
mitäänsanomattomine teksteineen, palasivat vanhojen mestarien
tekemiset arvoonsa. Heitä muistavat myös Pekka Myllykoski ja
Jytäjemmarit. Siinä missä vanhoja vasemmistoradikaaleja
kunnioitetaan humoristisesti levyn avauskappaleessa (huomatkaa
kappaleen lopun tyylikkäät "Agit Prop -kuorot"), saa
Juankosken runoilija Leskinen komean kunnianosoituksen kappaleessa
"Juice" (sen petterisalminen -kitarasoolosta en sano mitään,
ettei säveltäjä/kitaristi Marko Aho liikaa ylpistyisi).
Levyn päättää vielä Reino Helismaan
"Sorsanmetsästys", joka taisi olla minusta pikkupoikana kovinkin
huvittava tarina. Helvetti, PM&JJ yllätti jälleen
valinnallaan, sillä stoorihan on loistavampi kuin muistinkaan.
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit on ollut jo
pitkään Blues Newsin suosiossa, mutta Mikko Löyttyniemi
lienee lukijoillemme vieraampi tapaus...
tähän
väliin Aaltosen setä arvosteli Mikko Löyttyniemen
"Korkea aika" -levyn, mutta sitä en jaksa tähän
naputella, sori. Sitten vielä tarinan lopuke:
...Mikäli ette vieroksu kotimaisella kielellä
esitettyä hyvää musiikkia, vaikkei se nyt bluesia
olisikaan, kannattaa kesäloman viihdykkeeksi katsastaa sekä
Jytäjemmarit että Löyttyniemi. Pettymyksiä tuskin
tulee.
Honey Aaltonen
Takaisin alkuun
Karjalainen
Suonna Kononen
Juice Leskisen muistomerkki
Freud Marx Engels & Jung -laulaja Pekka Myllykoski ja
Jytäjemmarit-yhtye ovat edenneet kolmanteen yhteiseen pitkäsoittoonsa.
Homman nimi on edelleen oudon hohtava, päähän menevä kantrirock, tosin
tällä porukalla musiikkityyli saa karata säännöllisesti lapasesta
Rollari-rockiin, Suomi-poppiin tai vaikka Lasse Mårtensonin laulelmaan
päin.
Jytäjemmareilla on samankaltainen positiivinen ongelma kuin
Freukkareilla. Molempien ensimmäinen albumi oli materiaaliltaan niin
hyvä, että myöhempien on ollut hankala nousta samalle tasolle, vaikka
taitoa orkestereille olisikin kertynyt enemmän.
Purkitetun
kuumuuden onnistuneimpiin hetkiin kuuluu Juice Leskisen kunniaksi tehty
Juice. Urkumaton päällä lepäävään kappaleeseen on naitettu Lauri Viidan
muistomerkin tyyppistä kunnioitusta ja Syksyn sävelen sukuista
alakuloa. Teksti on kaunis: ”Talloit umpimetsään polun, on siitä tullut
tie, vilkkaasti liikennöity, ruuhkainen...”
Viinakin saa oman
kunnianosoituksensa Viinamäki-kappaleen muodossa: ”Jo aikoinaan se
Raulin lavalle sai nousemaan, se kuskas' runokynää Helismaan…”
Mestari
Helismaan Sorsanmetsästyskin Purkitetulla kuumuudella versioidaan:
”Vaatiihan miehiä taistelukin, saati sorsanmetsästys…”
Suonna Kononen
Takaisin alkuun
Desibeli.net 07.09.2008
Tuomas Tiainen
Mainiosta Freud Marx Engels & Jung
-poppoosta tuttu partasuu Pekka Myllykoski Jytäjemmareineen
aktivoituu silloin, kun on tarvis. Tai oikeastaan Myllykoski on
Jemmareilla kesätöissä. Viimeisimmän
työrupeaman tuloksena syntyi mökkiolosuhteissa
äänitetty Purkitettu kuumuus, jolla kokoonpano jatkaa
rosoisen kantrinsa tarkastelua. Neljäntoista biisin katsaus
Jytäjemmareiden nykykuntoon kertoo, että tämä
hulvaton bändi voi hyvin. Soitto sujuu tiukasti mutta rennolla
tatsilla. Huuliharput, pianot ja haitarit koristelevat heleästi
perusbändin tanakkaa poljentoa. Pekka Myllykoski ja omintakeinen
äänensä ovat ennallaan. Miehen ulosanti varmasti jakaa
mielipiteitä, itse pidän Myllykosken tyylistä.
Jemmarin jytä
lanseeraa uuden tanssivillityksen, jossa istutaan. Lupsakka biisi
kiteyttää jemmariuden ytimen; ei tarvitse heilua
ympäriinsä simpanssina, voi ihan hyvin olla rauhassa
paikallaan. Rennolla tekemisellä pääsee jo
pitkälle. Traditionaali Rukinpolkija polkee vauhdikkaammin ja aivan perhanan letkeästi. Juice on hellyttävän rehellinen kunnianosoitus Juankosken suurelle lauluntekijälle. Liekki
soljuu tutulla melankolisella askeleella. Myllykoski on parhaimmillaan
juuri tällaisissa keskitempoisissa ja hiukan surumielisissä
perusbiiseissä. Valiobiisi.
Suuria massoja tämä levy ei hetkauta suuntaan
eikä toiseen, mutta kotimaisen kantrin ystäville uusi
Jytäjemmarilevy on varma valinta. Jotakuinkin rehellisintä
musiikkia mitä tässä maassa tehdään.
***
Takaisin alkuun
|
Keskisuomalainen 11.12.2009
Mikko Siltanen
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: Viimeinen Boheemi
Freud, Marx, Engels & Jung -nokkamies Pekka
Myllykoski on pääbändinsä ohella toiminut jo
pidemmän aikaa Jytäjemmarit -kantriyhtyeen laulajana.
Kokoonpano on ehtinyt tehtailla jo neljä
kokopitkää levyä ja saman määrän
pienempiä julkaisuja.
Pelkän vokalistin virkaa toimittava Myllykoski ei
siis ole vastuussa tämän yhtyeen biiseistä, mutta
hän voisi hyvin olla. Kitaristi Marko Ahon ja basisti Antero
Gustafssonin kirjoittama materiaali kuulostaa huomattavan paljon
Freukkareilta, sillä laulujen teemat ja huumori tuntuvat hyvin
yhteneväisiltä. Kantrimiesten suurimpia ilonaiheita ovat
viinalla läträäminen, krapula ja muut asiaan
liittyvät ilmiöt.
Minä en selvästikään kuulu
Myllykosken ja Jytäjemmareiden kohdeyleisöön, mutta
pystyn ymmärtämään ihmisiä jotka kuuluvat. He
varmasti saavat tästä levystä monet hyvät naurut ja
luultavasti muitakin tuntemuksia.
Satunnaisen kuuntelijan on vaikeampi löytää Viimeisestä boheemista mitään tarttumapintaa.
**/*****
Takaisin alkuun
Blues News 6/09, nro 240
Honey Aaltonen: CD-tutkailut
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: Viimeinen Boheemi
Ja
taas on aika Jytäjemmareiden, solistinaan tietenkin Pekka
Myllykoski, vaikka edellisen "Purkitettu kuumuus" -albumin piti olla
yhtyeen viimeinen. Mutta koska tämä jopa meidänkin
lehtemme nirsojen lukijoiden suosioon remeltänyt
undergroundcountryn lähetyssaarnaajaryhmä on todettu
aiemminkin enemmän kuin ilahduttavaksi ilmiöksi maamme
kuivakassa musiikki-ilmapiirissä, ei kannata valittaa siitä,
että bändi meni pyhän lupauksensa rikkomaan.
(Ai niin, toistaiseksi viimeinen levy, taisi se väite kuitenkin
mennä...) Levyn tekemiselle on ollut oikein perusteltu syy!
Jossakin
vaiheessa runsas vuosi sitten Jytäjemmarit Marko Aho, Antero
Gustafsson ja Kalle Vanhapelto huomasivat, että heidän
suosimansa laulusolisti, suomalaisen outlawcountryn boheemi sankari ja
tohtorismies, myös Freud Marx Engels & Jung -yhtyeestä
tunnettu Pekka Myllykoski täyttää joulukuussa 50 vuotta.
Tätähän oli tietenkin aiheellistaa juhlistaa uudella,
entistäkin enemmän Myllykosken persoonaan
keskittyvällä PMJJ-albumilla!
Jytäjemmarit
ovat saaneet nippuun jälleen tusinan verran kappaleita, joita
olisi ollut sääli jättää julkaisematta (mutta
joita ei ehkä kukaan muu olisi tohtinut julkaista).
Maanläheisiä ja ronskeja, mutta traagisen humoristisia
tarinoita, joita on säestetty milloin enemmän, milloin
vähemmän countryhenkisesti - välillä bluesilla,
rock´n´rollilla tai jopa twistjenkalla maustettuna. Pari
ilmiselvää lainaakin (jotka bändi oikein ylpeydellä
tunnustaakin) on mukana. Tuolla "elintasohuumoria"
käsittelevä Navanalusjuttu kulkee reippaasti Freud Marx
Engels & Jungin "Pekuulijenkan" melodiaa myötäillen.
"Petterin mandoliini" taas kierrättää Juice Leskisen
legendaarista "Einarin polkupyörän" ja "Napoleonin mopon"
teemaa tavalla, josta kansantaiteilija Leskinen taatusti olisi
ylpeä.
Poikkeuksellisesti
Myllykoski ei ole tällä kertaa levyn ainoa solisti. Marko
Ahon jo aikoinaan vuonna 1991 Alli And The Gators -yhtyeelle
säveltämä "Jos vain osaisin laulaa kantria (lailla Pekka
Myllykosken)" on oikeutetusti mukana tällä teemalevyllä.
Solistina tällä kertaa toimii säveltäjä itse
yhdessä vanhan Gators-laulaja Kimmo "Watt" Hoivassilllan tukemana.
Pekka sen sijaan saa duettoapua Freud Marx Engels & Jung
-bänditoveriltaan Arto "Pilli" Pajukalliolta kappaleessa "Kaksi
kalossia".
Suomalaisen
musiikkielämän boheemitaiteilijoiden viimeiseksi mohikaaniksi
julistettu Pekka Myllykoski on huolissaan musiikintekijöiden
liiallisesta professionaalisuudesta, turhanaikaisesta
ammattimaisuudesta, joka tuhoaa todellisen luovuuden. Kuten niin usein,
mies puhuu täyttä asiaa, mutta onneksi hänellä on
vielä tukenaan oikeanlaisia hulluja (ja eiköhän noita
hulluja ja boheemeja vielä tulevaisuudessa lisääkin
ilmaantune). Pitkästä aikaa Pekka on saanut omankin
runosuolensa pulppuamaan. Vaikka bändi kuulemma vieroksui
omaelämänkerrallista kappaletta "Paskahousu" kakkahuumorina,
teki se ainakin minuun jo ensi kuulemalta vaikutuksen. Aluksi kovasti
rahvaanomaiselta vaikuttava tarina kääntyy lopussa sellaiseen
itseironiaan, johon nähtävästi vain Pekka Myllykoskella,
viimeisellä boheemilla, on tässä maassa kanttia!
P.S.
Onnittelut Myllykoskelle tulevasta - vaikkakin tämän lehden
ilmestyessä jo vietetystä -
merkkipäivästä!
Takaisin alkuun
Desibeli.net 6.12.2009
Antti Hurskainen
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit: Viimeinen Boheemi
Tämä albumi olisi voitu tehdä vuonna
1993, 1989 tai 1996. Se olisi voinut soida matkahuollon baarin
jukeboksissa miesten selaillessa Iltalehteä kulloistakin
hallitusta kritisoiden. Pekka Myllykosken maailmassa boheemius
tarkoittaa näiden pöytien päässä istumista,
keskiolutfilosofian ikuista päivittämistä, lottokupongin
taakse riimittelyä. Tässä mielessä Myllykosken
& Jytäjemmarien countryhölkkäalbumin otsikossa on
perää, sillä vähintäänkin uhanalaisesta
lajista alkaa olla kyse. Ravintolassa ei saa polttaa ja Juicekin on
kuollut.
Henkisen ilmastonsa lisäksi Viimeinen boheemi
muistuttaa edellisen laman ajan Suomea myös soundiensa puolesta.
Jytäjemmarien kitaroiden kelmeä ja ohut sointi tuo mieleen
Grand Slamin, eikä jo mainitun Leskisen vaikutus muutenkaan ole
pieni. Myllykoski ohjaa ilmaisunsa tiiviille ja orjalliselle
riimittelylle, mutta jälki on valitettavan usein ennalta
arvattavaa riimin viedessä miestä, eikä miehen
riimiä. Vaikka kappaleet huokuvat jämähtyneisyyttä,
onnistuu Myllykoski persoonallaan tekemään paketista varsin
sympaattisen. Uho ja pateettisuus loistavat poissaolollaan vaikka
esimerkiksi alkoholista lauleskellaan runsaasti.
Albumin kohokohdaksi nousee Kari Peitsamon Dream Onista
tehty oiva käännös Haaveile. Palvojansa menettäneen
kaikkivaltiaan näkökulmasta laulettu Jumala-Blues erottuu
myös lukuisten rutiinivetojen seasta. Juice-vaikutteet tuodaan
viimeistään julki albumin päätöksessä
Petterin mandoliini, jossa tekstiä hurjastellaan Einarin
polkupyörän säveleen.
Yllätyksiä ja haasteita Viimeinen boheemi ei
tarjoa. Sen sijaan se vahvistaa entisestään Myllykosken
mainetta hyvänä jätkänä, jossa yhdistyy
kansanomaisuus ja karkeahko taiteilu.
***/*****
Takaisin alkuun
|
Blues News 2/10, nro 242
Honey Aaltonen: CD-tutkailut
M ja Rytmijäte: Maanantai - Ehkä vielä joskus
Vaikka lehtemme lukijoille on esitelty maanalaisen
maaseutumusiikin (underground country) sanansaattajat Pekka Myllykoski
ja Jytäjemmarit usean levyarvion kautta, ei
tämäkään numero jää kokonaan ilman.
Tällä kertaa on vuorossa orkesterin moninaisen tarinan
eräänlainen sivujuoni. Koska Jytäjemmarit ei tunnetusti
esiinny julkisesti, on bändin kitaristi Marko Aho koonnut
Rytmijäte-oheisprojektin huolehtimaan elävän musiikin
tarjonnasta sitä tarvittaessa. Viime joulukuisen Myllykosken
50-vuotisjuhlien ensiesiintymisen(?) jälkeen ryhmä on
päätynyt myös äänitteelle.
Kimmo Hoivassillan tulkitsema ja Ahon rustaama
"Maanantai" kertoo tutusta tilanteesta, ankeasta maanantaiaamun
ylösnousemuksesta. "Mitä vaan antaisin, jos saisin nukkua
pitkään maanantaisin" on monelle varmasti tuttu tunne,
vaikkakin henkilökohtaisesti koen jotakuinkin kaikki aamut
samanlaisina viikonpäivään katsomatta.
Kakkoskappale on "maanantaitakin karumpi". Memphisin
traditiota napakasti myötäilevällä
rock-a-billybluesilla "Ehkä vielä joskus" Pekka Myllykoski
joutuu luettelemaan Ahon ja toisen Jytäjemmari-aktivistin Antero
Gustafssonin listaamia lukuisia kauheuksia (sauvakävely ja
maratonjuoksu lienevät lievemmästä
päästä), joihin ihminen saattaa "ehkä vielä
joskus" elämässään sortua. Onneksi Pekka kuitenkin
päättää säkeistöt monimielisesti sanoihin
"mutta nyt mennään näin". Päinvastoin kuin
yleensä levyjä tehtäessä, tällä
kappaleella on kuulemma laulu nauhoitettu ensin ja taustat vasta
jälkeenpäin.
Käsittääkseni tätä
pienipainoksista cd-singleä ei jaella levykauppoihin saakka
(todellinen aarre siis mahdollisille
Myllykoski-keräilijöille), vaan se on tilattavissa netin
kautta osoitteesta www.jemmarit.com
Takaisin alkuun
|
Karjalainen 15.7.2010
Suonna Kononen: Levyt
Eri esittäjiä: Simolle hilloo!
Simo Salminen on saanut oman kunnianosoituslevyn.
Neljän biisin mittaisella mini-cd:llä laulavat Freukkareiden
Pekka Myllykoski, Veltto Virtanen ja Kimmo Hoivassilta, musiikista
vastaa käsittääkseni Tampereen suunnalle paikallistuva M
ja Rytmijäte -yhtye.
Marko Ahon kirjoittamalla nimikappaleella marssitetaan
esille Sörsselssön ja tukku muita Simo Salmisen roolihahmoja,
joilla pohjustetaan kertosäkeen oikeudenmukaista
vaatimusta:"Simolle hilloo!" Musiikkipuoli potkii Lapinlahden linnut -henkisenä kabareerockina ja kitarasoolo nakuttaa kantrityyliin.
Pekka Myllykoski tekee Rotestilaulusta
krapulaisenkarhean tulkinnan jazz-soinnutetun säestyksen
päälle. Salmisen alkuperäislevytys oli tietysti
täydellinen, mutta kyllä tämä versio hakkaa
esimerkiksi Sami Saaren Rotestilaulu-coverin kaksi-nolla.
Veltto Virtanen on kotonaan Politiikkalaulussa,
vähemmän tunnetussa Simo Salmis -repertuaarin helmessä,
ja Pekka Myllykoski käärii lopuksi paketin kasaan
Tenkka-Tenkka-Poo revyynumerolla.
Takaisin alkuun
|
|
