Kun aloimme suunnitella Pekan viisikymppisten tiimoilta julkaisemaamme Viimeinen Boheemi -levyä, niin päätimme helpottaa aiheesta väistämättä innostuvien toimittajien urakkaa ja tehdä päivänsankarin juhlahaastattelun valmiiksi. 

Kukaan ei tietenkään tuota materiaalia käyttöönsä halunnut. Niinpä katsoimme aiheelliseksi pitää pari rupattelutuokiota lisää ja julkaista kertyvistä tarinoista jo pitkään mielessä muhineen - ja ihmisten aina välillä ääneenkin toivoman - Mikko Saa Relaan! jatko-osan.

Kirjassa Pekan annetaan tarinoida varsin vapaasti ja häntä ei edes pyritä kahlitsemaan mihinkään yksittäiseen aihepiiriin. Tuloksena onkin varsin monimuotoista ja polveilevaa kerrontaa joka on jätetty melko luonnontilaiseksi, jotta kertojan ääni säilyisi. Stoorit ovat siinä määrin perkaamattomia, että voisimme jopa puhua eräänlaisesta tarinankerronnallisesta natura-alueesta. Aasinsiltoja, edes huteria sellaisia, ei missään vaiheessa vältetä, vaan niitä kuljetaan reippaasti rupatellen. Välillä pysähdytään hetkeksi pohtimaan, että "Mihis me jäätiinkään?" ja sitten tarina vie taas. Musiikin ohella sivuttavia aihepiirejä ovat muun muuassa politiikka, biologia, olut, uskonto ja isänmaallisuus. Ajoittain Myllykoski äityy pauhaamaankin, mutta pääosin kerronta soljuu kuitenkin jäärämäisen hillitysti.

Netissä on myös muutaman sivun mittainen näyte kirjan materiaalista, eli Kemia ja Fysiikka -osio.

Välipaloina kirjassa on Anteron pieniä runoja, jotka ovat jo pidemmän aikaa odottaneet sopivaa viitekehystä tulla julkaistuksi. Vaikka niitä kutsutaankin tässä yhteydessä välipaloiksi, niin ne kyllä tuovat ihan selkeän lisäarvon kokonaisuudelle - niin kuin välipalat yleensäkin. Kirjan loppuun oheistimme myös bonuksena "Relaan" piisitarinat päivitettynä ja täydennettynä versiona. Niiden seassa on muutaman tuoreamman ja kenties ilmestyessään hieman pienemmälle huomiolle jääneen piisin tekstitkin.

Kuten tarkkasilmäisimmät lienevät jo äkänneen, niin kirjan kansikuvan kävimme nappaamassa Juankoskella Juice Leskisen patsaalla. Kun minua pyydettiin soittamaan heinäkuun puolivälissä Juankoskella hyvin pienimuotoinen triokeikka Pekan ja Pillin kanssa, niin muistin muutaman vuoden takaisen vierailuni tuolle patsaalle ja siltä pohjalta suunnittelin kuvan mielessäni valmiiksi. Juicen torille saavuttuamme sattui vielä, alkuperäiseen visiooni olennaisena osana kuulunut, oluttölkkikin olemaan Pekan kädessä jo valmiina, joten homma hoitui turhia sähläilemättä kuin itsestään. Ylläolevasta kuvakaksikosta muuten kiitos kuuluu kuvaussession kaikkine oheistoimintoineen naapurin Jounin kanssa järjestäneelle Heselle.