Levyn kantta klikkaamalla pääset siirtymään sivulle, jossa on informaatiota ja tarinaa kyseisestä levystä. Tarinoissa tämän tästä esiintyvä "minä" -muotoinen kertoja olen todellakin minä, eli Marko. Seikkailut olen kirjoittanut Anteron suosiollisella avustuksella...

Purkitettu kuumuus (2008)

Jumalauta, vallataan Vanha! - Jemmarin jytä - Rukinpolkija - Suolaa ja pippureita - Juice - Olisinpa orava - Liekki - Viinamäki - Visiitti - Teksasin muoviruusu - Lämmitin, sinä huriseva puhallin - Isoisälliset neuvot - Toivelaulu - Sorsanmetsästys

(P) Äänimaisema Oy ja Jytäjemmarit 2008

Keväällä 2007 aloimme toden teolla suunnitella kolmatta ja tällä erää viimeistä pitkäsoittoamme. Toimeen ryhdyttiin äänittelemällä karkeat demot, joita kokoonnuttiin Järvenpäähän kesällä kuuntelemaan. Sitten järjestettiin hätäisesti pohjien soittosessio heinä-/elokuun vaihteeseen. Pakkasin autoon Crawfish Kings -kuomani Tommin ja Jannen, sekä heidän henkilökohtaiset soittopelinsä ja lähdimme hyvin täydellä autolla äänittämään bassoja ja rumpuja. Auto kesti sen matkan vielä mainiosti (Ford have mercy!) ja saimme kahdessa päivässä ahkeroitua viidentoista piisin pohjat Swengin yläkerrassa. Välillä sessiotamme kävi piristämässä teeveestä tuttu tervallinen kaimanikin punaviineineen...

Järvenpäässä synnytettyjen pohjien päälle rakentelimme piisejä kaikessa rauhassa, kunnes huomasimme että taas uhkaa tulla hirvittävä kiire. Hemmetinmoisen säätämisen jälkeen saimme aikataulumme täsmäämään niin hyvin että saatoimme sopia mökkiviikon helmikuun lopulle. Onneksi Valkosen Pekka oli jälleen myötämielinen. Ja juuri kun pulssi ehti hieman tasaantua, äkkäsi Antero että esekkinauhan pitäisi olla valmiina jo tammikuun lopussa. Niinpä hän piti tammikuun puolivälissä Pekan kanssa kahdestaan yhden sunnuntain mittaisen laulusession Swengin yläkerrassa. Itse olin samaan aikaan etelänmatkalla Tallinnassa, joten siitä sessiosta en osaa juuri mitään kertoa. Ja jostain kumman syystä eivät oikein osaa asianosaisetkaan...

Helmikuun lopulla sitten koitti odotettu päivä, jolloin suuntasimme jälleen kohti Rajamäkeä ja mökkiä. Piisit olivat jo varsin hyvässä kuosissa, mitä nyt Hessun koskettimet vielä puuttuivat. Hän äänitti ne mökkiviikkomme aikana kotonaan, joten mökillä jouduimme vielä kuvittelemaan piano- ja urkuosuudet lauluihin. Mökkirupeama oli jälleen rankka, mutta rentouttava - ja tuottelias. Saimme leireilyn ohella taltioiduksi loistavia laulu-, banjo- ja maniskaraitoja, pimpparaudasta puhumattakaan. Pekka viihtyi koko viikon synttärilahjaksi saamassaan Huuhaagrammi -pyjamassa, joten oli luontevaa ikuistaa hänet kyseisessä vaatekappaleessa levynkanteenkin. Jo perinteiseen tapaan pidimme mökillä toki myös päiväkirjaa...

Rajamäeltä kotiuduttuamme oli vielä jäljellä tiukka loppurutistus, jonka aikana Hessun raidat importoitiin piiseihin, soiteltiin vielä viime hetken kitaroita ja muuta, Kalle miksasi paketin kasaan, masteroitutti sen JP Mönkkösellä, laittoi lätyt painoon ja samaan aikaan toisaalla meikä askarteli kannet. Ameriikan herrat eivät koskaan vastanneet mitään Blame It On the Stones -käännöslupa tiedusteluumme, joten Se Popedan syytä on (josta muuten tuli hemmetin hyvä!) jäi (muiden luvattomien käännöstemme seuraan) odottamaan josko senkin vuoro joskus tulisi. Muut neljätoista piisiä päätyivät Purkitettu kuumuus -levylle, joka julkaisua juhlittiin hyväksi havaitulla kaavalla huhtikuun alussa. Niinpä tälläkin tarinalla on onnellinen loppu - tosin seuraavasta tarinastakin on jo jonkinlaisia kaavailuja olemassa...