Viekää minut baariin taas... -cd:n biisit

Biisin nimeä klikkaamalla saat esiin lyhyen tarinan ko. laulun synnystä, sekä kokonaan omaa tuotantoa olevista kappaleista myös sanat. Käännösbiisien sanoja emme tässä lähde, tekijänoikeudellisista syistä johtuen, julkaisemaan.

  1. Bosnia ja Hertsegovina
  2. Ilta Oopperassa
  3. Viekää minut baariin taas
  4. Taas yksi juotu on
  5. Torin laidalla - St. Olav´s Gate -
  6. Ei kai sillä Peitsamollakaan ole helppoa
  7. Kapakka-kantri
  8. Sunnuntaihaamut - Too Much Sleep On A Sunday -
  9. Lankit lattiaan
  10. Puhun sekavia vain - Going Down the Highway -
  11. Kiviset miehet
  12. Syyskuu
  13. Tapahtui Kauniaisissa
  14. Näinkö aika kuluu, Neil Young
  15. Kuulin läpi greipin - I Heard It Through the Grapevine -

Bosnia & Hertsegovina

(säv. sov. san. Gustafsson)

Menin minä kerran Bosniaan ja Hertsegovinaan,
kun siellä ne kertoivat verisesti tappavan toisiaan
"On meillä fossit ja sassit ja puomit ja passit ja petropamaksit juu"
näin lausui mulle päätön mies kourassansa suu

Teeveestä näin kuinka tuulen mukana lenteli käsiä
ja jalkoja kuin pavunpalkoja sekä pari pläsiä
Tääll´on puutetta ruuasta, lauasta, luuasta, vannasta, vuuasta, työst,
mut luoti kun laulaa pitkin kaulaa, niin loppuu marinat myös.

On siellä myöskin valtavia tavarajunia
ja junien vaunuissa röykkiöittäin irtomunia
Ja tuhansia hissejä kuljettaa tissejä kaatopaikalle
On hommia sahalle, poralle, sadalle hiomalaikalle

Menin minä kerran Bosniaan ja Hertsegovinaan,
sitä halvaantuneena vaimoni kanssa muistelen toisinaan
Ei ollut kaminassa muita kuin ihmisten luita ja puita vain puuroksi
Sinä ihmettelet sitä, kun kyselen "MITÄ", sillä tullut olen kuuroksi

AG: Julkaisimme ystävieni kanssa Harri Herukan Päiväkirja -nimisen lastenlevyn vuonna 1999. Bosnia & Hertsegovina oli kirjoitettu tuota levyä silmällä pitäen, mutta kustannusyhtiö hyllytti laulun arveluttavan tekstinsä vuoksi. Kappaletta ei siis ole tehty Pekan rauhanturvaamiskeikkojen kyseenalaiseksi "dokumentiksi".
Laulu on ainoastaan typerä pastissi paatoksellisista sodanvastaisista protestilauluista, joita muuten ei taida näinä rauhan ja rakkauden aikoina esittää enää kukaan. Riffin kromaattinen kellopelijuoksutus säilytettiin mukana alkuperäisestä sovituksesta - päätelkääpä itse miksi. Sota on kauhea asia?!
TALKOOVÄKI: Bosniassa taustalaulut kävi laulamassa Iiro Ollila.

Takaisin alkuun

Ilta Oopperassa

(säv. san. Aho sov. Aho & Gustafsson)

Tänäänkin janoni tähden
Kujasella käymään lähden,
tosin vain yhden - tai neljä - juomaan
Ja siellä taas illan notkun
Nuo soittajat mainiot, kun
onnistuvat niin hienon meiningin luomaan

Kujasen Oopperaan,
jalat itsestään vie kai sinne
vaikka pää ois sekaisin, ne
reitin tuntee entuudestaan
Kujasen Oopperaan,
Vain käymään ja tässä on tulos:
Valomerkistä vasta ulos
ja taidanpa tulla taas huomenna uudestaan…

Kas, Ollikin saapui juuri
"A-molli, Cee-duuri,
ja Reetä ja Ähvää..", se pyytää soittamaan
Kossuvissynsä löytää
ja istahtaa pöytään,
kun alkaa House Of the Rising Sun

Kujasen Oopperaan,
jalat itsestään vie kai sinne
vaikka pää ois sekaisin, ne
reitin tuntee entuudestaan
Kujasen Oopperaan,
Vain käymään ja tässä on tulos:
valomerkistä vasta ulos
Ja taidanpa tulla taas huomenna uudestaan…

Jos kohtalon karkeeta ivaa
elämäsi on ja krapula vaivaa,
niin pyrithän toki baariin raahautumaan
Sillä on mitä vahvin
vaikutus tuon kahvin,
joka ehtinyt on hyvän aikaa hautumaan..

Kujasen Oopperaan,
jalat itsestään vie kai sinne
vaikka pää ois sekaisin, ne
reitin tuntee entuudestaan
Kujasen Oopperaan,
Vain käymään ja tässä on tulos:
valomerkistä vasta ulos
ja taidanpa tulla taas humalaan uudestaan…

MA: Kujasen Baari - sittemmin Ooppera - oli lähes legendaarinen tamperelainen rokkibaari. Siellä opin käytännön harjoituksin soittamaan kitaraa ja juomaan olutta, sekä ennen kaikkea yhdistämään nämä kaksi mainiota toimintoa.
Tämän laulun alkuperäisversion äänitimme viime vuosituhannen loppumetreillä nimellä the Additional Musicians, lauluholistina Pekka Myllykoski, ja siitä tulikin hyvin paikallinen jukebox-hitti, arvannette kyllä missä baarissa... Ja myös tuo muinainen versio löytyy nauha-arkistostamme, tervetuloa kuuntelemaan!
Kujasen Ooppera on jo vuosia sitten sulkenut ovensa, mutta tämä laulu potkii edelleen. Kyllä se vaan hyvä piisi näemmä kestää pitempään kuin parhaimmatkaan baarit.
TALKOOVÄKI: Myös tämänkin kappaleen melko oopperalliset taustat lauloi Iiro Ollila.

Takaisin alkuun

Viekää minut baariin taas

(säv. sov. san. Aho & Gustafsson)

Tämä kalpea aamu
on vain huomisen haamu
ja se pelkää eniten itseään.
Tässä varjojen maassa
kaikki ovet on haassa
ja ne lukkoon menevät itsestään

Tiedän juomia juoneeni
ja tämäkin huoneeni
on paikka jota kodiksi kutsutaan
Enkä valoa noista
sielun ikkunoista
omin voimin saa loistamaan

Viekää minut baariin veljet taas
mikkitelineeseen nojaamaan
vaikken sanoja muistaiskaan - laulan vaan
Viekää minut baariin veljet taas
Alkaa kitalaki kuivumaan
Vaikkei mulla ole rahaakaan, niin naurattaa

Ruumis kaamosta varttuu,
tulennielijä tarttuu
hankoon ja sohaisee hiillostaan
Sinne mies nyt pinkoo,
minne kekäle sinkoo
ja peikot hurraavat piilostaan

Ehkä selviäisin
kotiin jos jäisin
valkoisten seinien suojaan
Pakoon pois en voi juosta
tästä syvästä suosta,
kun en luota ees luojaan…

Viekää minut baariin veljet taas
mikkitelineeseen nojaamaan
vaikken sanoja muistaiskaan - laulan vaan
Viekää minut baariin veljet taas
alkaa kitalaki kuivumaan
vaikkei mulla ole rahaakaan, niin naurattaa

Ylistän enkä parjaa
tuota korjaussarjaa,
jolla maahisarmeijan sain loittumaan
Mutta muuan seikka
tämän illan keikka
on päässyt unhoittumaan

Viekää minut baariin veljet taas
mikkitelineeseen nojaamaan
vaikken sanoja muistaiskaan - laulan vaan
Viekää minut baariin veljet taas
alkaa kitalaki kuivumaan
vaikkei mulla ole rahaakaan, niin naurattaa

AG: Kun Freukkarit alkoivat valmistella Paikkoi ja pleisei -levyä vuonna 2001, ajattelimme Markon kanssa tarjota kirjoittamaamme materiaalia arvostamamme orkesterin käyttöön. Viekää minut baariin taas ei tainnut sopia sen hetkiseen kontekstiin, koska emme saaneet yhteydenottoa asian tiimoilta.
Teksti on arki-ironinen jatko-osa Särkynytsydämisten remellysmeiningille. Pekka sanoikin demoversion kuultuaan, että eihän tätä voi laulaa - tää on jumalauta totta!
Joten - juuri tämä kommentti (ja ehkä pieni tekijänoikeuskompromissi myös) synnytti päätöksen siitä, että Viekää minut baariin taas valikoitui cd:n nimibiisiksi ja videokappaleeksi.
TALKOOVÄKI: Biisissä kumpuilevan kitaramaton kutomiseen otti, Jytäjemmarit - kolmikon ohella, osaa myös Altti Uhlenius. Markku Häkkinen lauloi taustoja.

Takaisin alkuun

Taas yksi juotu on

(säv. san. Aho sov. Aho & Gustafsson)

"Hei, tarjoilija taas yksi juotu on!"

Tänne pubiin unohtua on helppo istumaan,
kunnes tarjoilija kehottaa poistumaan
Rakkaudestas juovuin ja kun lähdit jäi krapula vaan
Nyt yksin tuijottelen vain jääpalaa sulavaa

Muistoissani palaan menneeseen,
kun kaksin istun kanssa iloliemen Tennesseen
Sut muistan, mut juon lisää unohtaen
ja toivottavasti muista sua enää kohta en

Hei tarjoilija, taas yksi juotu on,
mut muistoissani tuo nainen nauraa vaan
Mielelläni täällä vielä yhden juon
ja sen jälkeen oonkin jo valmis… seuraavaan

Mitään oikeastaan emme voi sille me,
että luotuja emme olleet toisillemme
Kohta mulla mittari heiluu jo kolmeen promilleen
Rakkaudessa voittaa tai häviää jäämättä omilleen

Hei tarjoilija, taas yksi juotu on
mut muistoissani tuo nainen nauraa vaan
Mielelläni täällä vielä yhden juon
Ja sen jälkeen oonkin jo valmis… seuraavaan

MA: Taas yksi juotu on oli yksi aivan varhaisimpia "oikeita" laulujani. Syksyllä 1991 luokkatoverini Juuso ilmoitti, että nyt perustetaan kantribändi ja tehdään single - väsääpä pari piisiä. Kirjoitinkin sitten kolme laulua, mentiin MSL-studiolle, tehtiin single ja perustettiin Alli And the Gators. Tämä oli singlen A-puoli ja tekstiltään melko kliseinen kantrivollotus.
Koin tulleeni erään tytön kaltoin kohtelemaksi ja siitä jos mistä on tunnetusti hyvä ammentaa kantripiiseihin materiaalia. Vuosien saatossa olen huomannut välillä miettiväni että josko tästä piisistä joskus tekisi paremmankin version. Nytpä on sitten sekin tehty... Miettimisen voi siis lopettaa! Nauha-arkistossamme pääset kuuntelemaan myös muinaisen Alli and the Gators -version Taas yksi juotu on -biisistä.
TALKOOVÄKI: Ilahduttavissa määrin Rokkenrollin parhaita ainesosia sisältävän pianon soitti Wiley Cousins, Markku Häkkinen lauloi taustoja ja Aki Gustafsson lyömäsoitteli.

Takaisin alkuun

Torin laidalla

(St. Olav´s Gate / Tom Russell
suom.san. Aho)

MA: Olen jo pitkään diggaillut Tom Russellin St. Olav´s Gate:a ja muutamaan kertaan sitä yrittänyt suomentaakin, mutta jotenkin vaan ei homma ole tuntunut taittuvan. Toukokuussa 2002, Russellin keikalla Savoyssa, suomenkielinen teksti pamahti päähäni kuin simultaanitulkkauksena. Teksti kääntyi mielessäni lause kerrallaan sitä mukaa kun Tomppa lauloi.
Tämän lopullisen version ensimmäinen säkeistö on kokonaisuudessaan melko tarkkaan siitä Savoyssa "tehdystä" versiosta. Vain pari sanaa olen jälkeenpäin muuttanut. Jos kappale kerran suomentuu itsestään, niin tokihan se kannattaa levyttääkin ja kukapa olisi parempi näitä suuria tunteita tulkitsemaan kuin kantritohtori Myllykoski.
TALKOOVÄKI: Esko Taulo kävi torin laidalla vetäisemässä huuliharppusoolon.

Takaisin alkuun

Ei kai sillä Peitsamollakaan ole helppoa

(säv. Aho & Gustafsson san. sov. Aho)

Heti herättyäni teen tuon havainnon
keikkaliksasta eilisen:
jäljellä nyt krapula vain on
ja koko illan raadoin saadakseni sen

Nyt jo melko monta kertaa
toistunut tää aamu on
Katumus kun itsetuntoa nakertaa,
niin se aina tämän laulun mieleen tuo

Että, ei kai sillä Peitsamollakaan oo helppoa,
maata kiertää välíllä vain levyttämään ehtien
Ei kai sillä Peitsamollakaan oo helppoa,
kun ei sitä näy kannessa naistenlehtien

On turha tehdä enää musaa loistavaa,
tai ainakin niin luulen
Kun vain hittikamaa, itseänsä toistavaa
radiosta nykyisin kuulen

Viimein päätinkin mä kostaa
Paskaksi löin radion
Eikä ole rahaa uuttakaan ostaa
Nyt lohtu ainut vaikka snadi on

Että, ei kai sillä Peitsamollakaan oo helppoa,
maata kiertää välíllä vain levyttämään ehtien
Ei kai sillä Peitsamollakaan oo helppoa,
kun ei sitä näy kannessa naistenlehtien

MA: Kari Peitsamon laajasta tuotannosta löytyvät kappaleet Ei kai sillä Hectorillakaan ole helppoa ja Ei kai sillä Springsteenilläkään ole helppoa ja jotenkin vaan minusta tuntui että tämäkin piisi PITÄÄ tehdä. Laulu ei kerro Peitsamosta lainkaan vaan laulun Minästä, jonka rooliin Myllykoski kieltämättä melko hyvin istuu. Ja kyllähän tämä jonkinlainen alitajuinen peitsamo-tribuuttikin taitaa olla...
Viimeinen säkeistö teki tuloaan pitkään. Vasta pari päivää ennen lopullisen lauluraidan äänitystä keksin laulun arvolle sopivan loppuratkaisun. Ja kuulostaa siltä kuin taiteilija Myllykoskikin kokisi radion rikkomiskohtauksen omakseen.
TALKOOVÄKI: Markku Häkkinen lauloi taustat.

Takaisin alkuun

Kapakka-kantri

(säv. sov. san. Gustafsson)

Rekka-Reino istuu baarin nurkkapöydässä
ja laulaa Partisaanivalssin nuotin vierestä
Arska vanha merimies naisia naurattaa
heiluttelemalla suussa tekohampaitaan

Ellu tanssii pöydällä ja kaataa siiderin,
kaatuu kiroaa ja tahraa leningin
Ismo testaa terävillä peruskuntoaan
ja juoma toisen jälkeen viinahissiin katoaa

Miksi kapakkaan sä meet?
Miksi kapakkaan sä meet?
Muuttuu velat saataviksi, sukulaiset ystäviksi
siksi kapakkaan sä meet.

Kauko potkii krammaria lenkkitossullaan
Ja vanhan jukeboxin kylki sisään uppoaa
Penni-Riitta aloittaa taas rahan pummauksen
Kohta toppahousut kilisten hän tilaa oluen - Ou jee -

Tenho soittaa kännykällä jonkun hakemaan
kaksikymppisen automaattikortillaan
Jaska lähtee neljän jälkeen himaan sammumaan
Ja Kalella on kiire vessaan norjaa puhumaan

Miksi kapakkaan sä meet?
Miksi kapakkaan sä meet?
Muuttuu velat saataviksi, sukulaiset ystäviksi
siksi kapakkaan sä meet.

Miksi kapakkaan mä meen?
Miksi kapakkaan mä meen?
Muuttuu velat saataviksi, sukulaiset ystäviksi
siksi kapakkaan mä meen.

AG: Tällainen soppa syntyy, jos yhdistää Bo Diddley -kompin ja suomigospelin. Kirjoitin tekstin jo 90-luvun lopulla, mutta sain sen siedettävään muotoon vasta vähän ennen levytysten alkamista. Kappaleessa seikkailevat hahmot löytyvät Järvenpään ja Helsingin paikallisravintoloista, mutta osa tarinoista on tekaistuja.
Jos joku kiihkoilija haluaa hakea loppuchoruksen hallelujaa-huudoista jotain jumalanpilkkaan viittaavaa, niin siitä vaan. Nykypäivänähän laulut kohtaavat useammin välinpitämättömyyden kuin kritiikin. Pyörittäkääpä Kapakka-Kantria cd-soittimissanne väärinpäin!
TALKOOVÄKI: Iiro Ollila lauloi yksinään hurmoshenkisen gospelkuoron Kapakkaan.

Takaisin alkuun

Sunnuntaihaamut

(Too Much Sleep On A Sunday / Wiley Cousins,
suom. san. Aho)

MA: Vuosia sitten Wiley Cousins soitti koskettimia, yhä julkaisemattomassa, Jytäjemmarit-levyprojektissa. Kyseisen "levyn" pieni ydinryhmämme tuntee tänä päivänä nimellä Lost Järvinen Tapes. Studiosession aikana keskustelu sivusi myös Wileyn mainiota Too Much Sleep On A Sunday -biisiä. Hän tokaisi, että olisi mukavaa jos joku tekisi siihen suomalaisen tekstin. Lupasin olla se Joku ja hoitaa homman.
Eräänä päivänä ruokaa laittaessani kytkinkin cd-soittimen soittamaan vain tuota yhtä biisiä kerta toisensa jälkeen. Ja samaan aikaan maittavan pasta-aterian kanssa valmistui myös ensimmäinen käännösluonnos, josta vähällä viilaamisella tuli tämä lopullinen versio.
TALKOOVÄKI: Laulun säveltäjä Wiley Cousins soitti itseoikeutetusti pianoa tähänkin piisiin.

Takaisin alkuun

Lankit Lattiaan

(säv. sov. san. Jytäjemmarit)

Sen päivän muistaa ikuisesti,
kun lentää duunipaikastaan
Pomo nauroi kyynisesti
ja heitti lankit lattiaan

On kenkätehdas pantu kiinni,
tuumii mies tuskissaan
Niin lentää seinään punaviini
ja vanhat lankit lattiaan

Toss´on lankit, toss´on harja!
huutaa mies vaimolleen
Vie koko kenkäinhoitosarja,
en sillä enää mitään tee.
Mies vähät tavaransa pakkaa,
ja ottaa taksin Puistolaan
Niin jäi kämppä, niin jäi akka
ja lankkiraidat lattiaan

Huulirasvaa kuiviin huuliin,
se muistot esille kaivaa
Kun niitä vertaa uusiin tuuliin,
ne kyyneleet silmiin vain saa

Nyt en elämältä enää
voi enempiä odottaa
Puistolan punaisinta nenää
kannan kuin lasta parkuvaa

Niin jäi kämppä, niin jäi akka
lankeistakin muisto vaan
Minne päätyy pohjasakka,
betoniseen Puistolaan.
Siis baariin sandaaleissa kuljen,
ja tyydyn nahan parkintaan
Tilaan tuopin, tuubin suljen
paan huomisenkin harkintaan

AG: Lankit lattiaan on levyn ainoa piisi, joka valmistui mökkireissun aikana. Tarina on pelkistetty "kenkää tuli" -ruikutus. Laulun melodiasta ja sointukierrosta saattaa löytää viitteitä muutamastakin tunnetusta kantrirallista. Niinhän niitä lauluja syntyy - ryöstöviljellen, kuten jo Iso Kirjakin sanoo.
TALKOOVÄKI: Lauri Ankerman toi lankkilauluun mainiota lisäväriä soittamalla munniharppua, Iiro Ollila lauloi taustat ja Aki Gustafsson lyömäsoitteli.

Takaisin alkuun

Puhun sekavia vain

(Going Down the Highway / Mike Settle
suom. san. Gustafsson)

AG: On varsin hankalaa tehdä käännösbiisiä, jos ei ole kuullut alkuperäistä esitystä kertaakaan kokonaan. Olin ystäväni luona kotibileissä joskus 1987 ja kuuntelimme Peter, Paul & Maryn livelevyä. Puhun sekavia vain oli kreditoitu levyn kanteen nimellä Settle Down ja ehdin kuulla versiosta kaksi viimeistä säkeistöä. Sen jälkeen en ole kuunaan biisiä kuullut. Hain tekstiini käännöslupaa, mutta en milloinkaan saanut vastausta. Nyt 15 vuoden jälkeen selvisi, että kappaleen oikea nimi onkin Going Down The Highway. Mistäköhän mahtaa tuo alkuperäinen laulu kertoa?
TALKOOVÄKI: Messevän viulu- ja banjoraidan soitti Janne Vikstén.

Takaisin alkuun

Kiviset Miehet

(säv. san. sov. Gustafsson)

Ahtaaja kyselee Artoa
tuulisella telakalla
Laiva on lastattu, ankkurit nostettu
ja ulappa huutaa "tulkaa!"

Kapteenin korkea otsa
sateisella kannella
Ilkeä mieli, terävä kieli
ja aallokko iskee rantaan

Kiviset miehet eivät horju,
vaikka Hakaniemessä tuulee,
vaikka Kaivopuistossa tuulee
ja vesi laskee viemäriin

Kiviset miehet eivät horju,
vaikka Hakaniemessä tuulee,
vaikka Kaivopuistossa jää
on peittänyt kivisen pään

"Aallokko iskee rantaan, aallokko iskee rantaan…"

Ahtaaja anelee armoa
tuulisella telakalla
Laiva on lastattu, ankkurit nostettu
ja ulappa huutaa "tulkaa!"

Metsään haudattu kapina
sumuisella saarella
Meri vei voiton, lopetti soiton
vain aallokko iskee rantaan

Kiviset miehet eivät horju,
vaikka Hakaniemessä tuulee,
vaikka Kaivopuistossa tuulee
ja vesi laskee viemäriin

Kiviset miehet eivät horju,
vaikka Hakaniemessä tuulee,
vaikka Kaivopuistossa jää
on peittänyt kivisen pään

AG: Kiviset Miehet edustaa taistolaista lauluperinnettä. Kappaleen teksti on tehty runokokoelmaan, jonka Koiton Laulu tilasi minulta kevätkonserttiinsa 2001. Kaikki kirjoittamani tekstit eivät mahtuneet ohjelmistoon, joten muutamia lauluja jäi itselleni varastoon. Kiviset Miehet on jäljelle jääneistä minulle rakkain.
Laulun tarina sijoittuu ristiriitaisesti Helsingin rannikkoalueille: kolmen sepän patsas on siirretty talvisen Kaivopuiston rantaan, kun taas varustamotyöläiset taistelevat luonnonvoimia vastaan Katajanokalla. Olkoon ne viemärit sitten vaikka Hakanimessä.
TALKOOVÄKI: Iiro Ollila ahkeroi niin taustakuorona, kuin pianistina ja urkurinakin.

Takaisin alkuun

Syyskuu

(säv. sov. san. Aho)

Ajatuksiin vaivuin niin synkän sävyisiin,
eksyin sokkeloihin oman pään
Tiesin aivan suotta jään nyt rypeen murheisiin,
muttei oikein viittis mennä mihinkään

Nukahdin viimein - vain hetkeksi
Pian taas heräsin säpsähtäen
kun jonkun suuren viisauden keksin,
jota itsekään ymmärtänyt en

Ajatukset karkaa,
elää omaa elämää
Voi voi voi mua parkaa
Tuntuu että leviää nyt kai pää

"Et epäilyksin sanomaa saa laimentaa"
ne sanoo ja tahtoo minut mukaan
Tuo saarnamies kun laumaansa noin paimentaa,
itse ajatteleeko kukaan?!

Ne mulle tarjoaa suoran tien onneen,
mieluummin mökötän mä vain
Koko maailman kun huomaan seonneen,
turhaan itsestäni olin huolissain

Kun ajatukset karkaa,
elää omaa elämää
Voi voi voi mua parkaa
Tuntuu että leviää nyt kai pää

Viimein muutakin kun vain vitutusta
on uuteen päivään evääksi
Tuo nainen saapui ja mun sielusta
muutti takatalven kevääksi…

MA: Syksy 2002 oli tähänastisen elämäni synkintä aikaa ja se saattaa toki kuulua tästä laulustakin. Pitkällisen parisuhteen savuavilta raunioilta loikkasin suinpäin seuraavaan. Koin olevani jätetty ja petetty, kaikkien kantripiisien "sankari". Juuri ennen joulua sanoin itseni irti siitä uudesta suhteesta. Silloin huomasin että lienee parasta lopettaa itsesäälintä, koska nyt minusta olikin tullut roisto! Mojovaan morkkikseen vielä fiilistä luomaan Aamulehden artikkeli, pientä ihmistä kusettavista, karismaattisista herätysliikkeistä ja laulun aiheet alkoivat olla kasassa.
Jälkeenpäin asioita miettiessäni tajusin tuon naisen olleen lähestulkoon ainut hyvä asia sen hetkisessä elämässäni ja teinkin laulun viimeisen säkeistön hänelle. Raukkamainen lauluntekijä välttyy kiusalliselta anteeksipyytämiseltä tekemällä piisin ja saa silti puhtoisen omatunnon, ainakin noin niinku tavallaan...
TALKOOVÄKI: Taustat lauloi Markku Häkkinen.

Takaisin alkuun

Tapahtui Kauniaisissa

(säv. sov. san. Gustafsson)

Kuinka pieni tämä planeettamme onkaan
Eurooppa ja Suomi hiekanmurunen
Mut jos katsoo oikein tarkkaan löytää sokkeloista sen
väljähtyneen kylän Kauniaisten.

Täällä aika pysähtyi - en muista milloin
Jäin yksin kadun kulmaan seisomaan
Sain enää nähdä naisen, joka kettuturkkiinsa
koetti uuden karvan saada kasvamaan

Kerrostalon parvekkeella tuulikello
joskus kesäilloin haikeasti soi
Kauniainen muumioituu, tuskin kukaan mitään voi
vaikka sirkuksenkin joku tänne toi

Tyhjästä voi saada meteliä aikaan,
Kun ihmispolot ongelmiaan pui
Syntyi tulivuoren purkaus talot laavaan hautautui
Kauniaisissa tää kaikki tapahtui

AG: Kirjoitimme säveltäjä Iiro Ollilan kanssa 80-luvun puolivälissä näytelmätekstin, jonka otsikkona oli Tapahtui Kauniaisissa. Näytelmä sijoittui luonnollisesti Kauniaisiin, jonka verkkaisen elämänrytmin sekoitti paikkakunnalle saapunut puolalainen sirkus. Käsikirjoitus katosi salaperäisesti ja muotoilimme sen uudelleen muutama vuosi sitten. Kirjoitin tämän kappaleen uuden näytelmäversion loppulauluksi.
Varsinainen syy laulun tekemiseen oli kuitenkin suunnilleen sama kuin Pekalla On se hyvä, ettei lehmät lennä -kappaleessa. Olimme 80-luvun loppupuolella keikalla Kauniaisten Nuorisotalolla ja minua ei päästetty sisään, koska haiskahdin oluelle. Näin ollen lainaurut seisoivat koko päivän ja illan lavalla ilman soittajaa. Tulipa siinä päivän mittaan Kauniaisten kadut varsin tutuiksi, kun ne pahuksen jupit viskasivat minut ja Vanhapellon banjoinemme kadulle ainosta pizzeriastakin. Ja tätä taustaa vasten Kauniaisista ei lauleta kuin korkeintaan pelastusarmeijameiningillä!
TALKOOVÄKI: Pentti Lahti soitti Kauniaisissa klarinettia.

Takaisin alkuun

Näinkö aika kuluu, Neil Young

(säv. san. sov. Gustafsson)

Katson ulos keittiön ikkunasta,
joku työntää lastenvaunuja
Kuinka noin pieni nainen on voinut synnyttää lapsen
Näinkö aika kuluu, Neil Young

Istun pöytään, keitän pikakahvin
Siirrän alleni jakkaran
Nosta lattialta pudonneen lauantaimakkaran
Näinkö aika kuluu, Neil Young

Katson ulos keittiön ikkunasta,
joku työntää lastenvaunuja
Ja mä mietin, miten vietin päivän ja miksi mietin
Näinkö aika kuluu, Neil Young…

AG: Kirjoitin tämän laulun vuonna 1997, jolloin tuli keikkailtua päätoimisesti Capa Cala -yhtyeen kanssa. Heräilin yleensä puolen päivän jälkeen, avasin radion ja söin. Keskiviikkoisin kuuntelin Alivaltiosihteeri -radiohupailua ja "aamiaista" syödessäni arvuuttelin, että minkäköhän Neil Youngin piisin toimittajat tällä kertaa soittavat. Tulipa siinä lauantaimakkaravoileipää syödessä mieleen, että mitenköhän ne Youngin arkiaamut sujuvat ja kirjoitin laulun.
Tekstissä esiintyvä pieni nainen on eräs perhetuttavamme, joka sattui työntelemään lastenvaunuja ikkunamme alla.
Koska halusin sävellykseen ripauksen persoonaa lisäsin joukkoon pari majseiska-sointua, joita mestro itsekin viljelee kappaleissaan.
TALKOOVÄKI: Huuliharppua soitti Marko Laakkonen.

Takaisin alkuun

Kuulin läpi greipin

I Heard It Through the Grapevine / Whitfield & Strong
suom. san. Gustafsson & Vanhapelto

AG: Pari vuotta sitten joku neropatti päätti kysyä pöytäseurueeltamme ravintolassa mitä tarkoittaa I Heard It Through The Grapevine.
- Eikse oo joku huhupuhe tai sillee…
- Ei ku se on se ku ameeriikkalaine omakotitaloasukki salakuuntelee naapuria viinirypälepensaan takana…
- Vitut se mikää viinirypälepensas oo, se o viiniköynnös!…
Ja tätä humalaista jankutusta jatkui puolitoista tuntia. Pyysimme Kallen kanssa kuulla greippi-laulun vielä kerran saadaksemme jonkinlaisen käsityksen CCR:n levyttämän version rakenteesta. Teimme ravintolapöydässä ensimmäisen sanoitusaihion, jonka valmistelimme stouttien voimalla lopulliseen asuun kotonani aamuneljältä.
Sointuja tuli blokattua vain sen verran, että tekstin pystyi laulamaan - eikä niiden oikeellisuutta jaksanut kukaan käydä jälkeenpäinkään tarkistelemaan, kuten levyltä voi kuulla.
Lopputuloksena syntyi aivan typerä biisi, mutta kiistatta (ainakin minulle) underground-countryn lippulaiva.
TALKOOVÄKI: Markku Häkkinen lauloi taustoja.

Takaisin alkuun

 

smmy email