Kulahtaneet puolipohjat

Joulusta on aikain saatossa muodostunut lähinnä vain jättimäiset vuoden viimeisten voittojen maksimointimarkkinat. Kaikenlaista turhaketta ja ärväkettä myydään kahmalokaupalla, jotta ihmiset voisivat lahjoitella niitä tuttavilleen ja sukulaisilleen kaapin perälle piilotettavaksi. Muun kuhinan ohessa myös joululevyillä muistetaan vuosittain rahastaa samat vanhat laulut uusien artistien tulkitsemana.

Joulun perimmäinen sanoma tuppaa jäämään kaiken markkinahumun, kiireen ja stressin alle. Tästä syystä SMMY julkaiseekin joulukuun 2011 alkupäivinä kaikelle kansalle JOULULAHJAKSI ILMAISEN JOULUSINGLEN!

Kulahtaneet puolipohjat -nimisen joululaulun esittää ensi vuoden alkupuolella varsinaisen esiinmarssinsa tekevä Dortmunder -orkesteri. Laulusolistina ja oheisessa kansikuvassa valepukkina vierailee kantritohtori Myllykoski. Photosoppauksen kohteeksi joutuneesta alkuperäisestä potretista iso kiitos Mika Melenderille.

Teimme Kulahtaneista puolipohjista jo viime vuonna Pekan kanssa kahdestaan akustisen demoversion YouTubeen. Sittemmin laulu on hieman muuttanut muotoaan, kuten tulette tästä koko bändin voimin toteutetusta versiosta huomaamaan.

Nyt ilmestyneen upouuden bändiversion pääset lataamaan koneellesi joko mp3 tai flac -muotoisena kyseistä tekstiä klikkaamalla. Homman pitäisi hoitua hiiren oikealla napilla ja valitsemalla "tallenna kohde levylle". Sitten vain nippu cdr -levyjä viereen ja joululahjoja tehtailemaan! Tulostettavan ja taitettavan kannen (240 mm x 120 mm) saat ladattua tästä ja mikäli haluat levyysi tulostaa myös etiketin joko tarralla tai muulla tavoin, niin sen saat ladattua tästä. Jos jotain hämingveitä ilmenee, niin laita viestiä tuonne jemmarit gmailiin tulemaan ja selvitellään.

Mediakansion (.zip) saat ladattua tästä.

Tarinaa laulun takaa

Olen jo pidemmän aikaa pitänyt tapanani lähetellä jouluaattona monille puhelimeni muistissa oleville ihmisille lyhykäisen joulurunon tekstiviestinä. Olen laatinut itselleni jopa "säännöt", joiden mukaan tuo värssy pitää keksiä jouluaaton aikana. Pääni sisäisiä asioita ei tietenkään kukaan pysty valvomaan (ainakin haluan uskoa niin), mutta itseänihän minä vain pettäisin, jos tässä lähtisin huijaamaan ja värssyjä etukäteen rustailemaan.

Nuo runot ovat yleensä järjettömiä, mutta on niistä kuulemma tykätty ja joku niitä oikein odottaakin. Koetan saada niihin huumoriakin aina mukaan ujutettua. Jonakin vuonna olen päästänyt itseni melkoisen helpolla urakasta. Tämän vuosituhannen alkupuolella laadin muun muuassa tämmöisen lyhykäisen toivotuksen käppäillessäni kipakassa pakkassäässä vähän ennen puoltapäivää viime hetken hankintoja suorittamaan kauppaan: "Kun pakkasviima siniseksi väritti mun huulia, niin sulle toivottaa mä keksin Joulua tosi coolia." Sitten taas toisinaan runosuoli intoutuu täysin pitelemättömään laukkaan. Niin kävi vuosi sitten joulusaunan päälle ulkona vilvotellessani: "Saunan jälkeen rappusella - alasti kuin ankka - seisoskelee olusella sanaseppo vankka. Yllin kyllin pakkasta, lunta - kuuluu askelten narskunta. Naapuri savuille reippailee ja vilpoilijalle heippailee "pitkään pärjää ulkona ei noissa: pyyhkeessä ja Reinoissa". Toki naapurin sanoissa totuus piilee, alkaa patsastellessa tulla viilee. Menenkin sisään, ylleni puen, selälläin maaten kirjaa luen. Enkä itseäin enää hallalle altista, nautin Pukin tuomasta single maltista! LÄMMINTÄ JOULUA!"

Mutta palataanpa asiaan. Muutama vuosi takaperin (2003 tai 2004) olin pari päivää ennen joulua soittamassa eräissä hipoissa ja palailin aamuyön tunteina kotiin kepein mielin mukavassa laitamyötäisessä. Aivan kotipihan seutuvilla oli peilikirkkaan jään päälle satanut ohut kerros pakkaslunta ja buutsini olivat todellakin melko kulahtaneet. Näin ollen väistämätön tapahtui.

Harmittaa että kukaan ei nähnyt - saati videoinut - tuota sätkimistäni, koska tiedän potkaisseeni molemmilla jaloilla näyttävät saksipotkut ja stepanneenikin hetken aikaa ennen kuin maan vetovoima viimein vei voiton ja kajautin tantereeseen selälleni. Kantamuksena olleen kitaran olin yllättäen lisääntyneen liike-energian synnyttämän primitiivireaktion voimin lingonnut useammankin metrin päähän hankeen. Onneksi Mustangi oli kovassa laukussa, joten se selvisi vammoitta, enkä itsekään mitään kolotusta kovempaa osakseni saanut. Joulunkellot ovat siis sanasepon tulkinnan vapautta...

Pari päivää myöhemmin kun jouluaatto koitti ja aloin suunnitella taas tekstiviestitervehdystä, niin en kovinkaan paljoa joutunut pinnistelemään ennen kuin nämä omakohtaiset rivit olivat valmiina. "Hetken jäistä katua liu´un, kaadun pääni kolauttain. Tähtiä näen, kuulen tiu´un, jok´ helkkää joulurauhaa pelkkää toivottain".   

Sitten pompataan ajassa eteenpäin muutama vuosi ja päädytään suoraan syystalveen 2010. Vähän ennen Pekan ja Kallen synttärikokoontumistamme soittelin itsekseni kitaraa ja mieleen nousi tämä muutaman vuoden takainen jouluisa runonpätkä. Intouduin saman tien vääntämään siitä piisiä ja käsittämättömän helposti sain mielestäni pätevän kertsin ja toisen säkeistönkin valmiiksi. Halusin tietty laulun hyödyntää heti, koska muussa tapauksessa joutuisin odottamaan kokonaisen vuoden ennen kuin se taas tulisi ajankohtaiseksi. Niinpä tein pikaisen suunnitelman videotaltioinnista, jonka toteutan jossain sopivassa, tai edes vähiten huonossa, paikassa Pekan kanssa ennen synttäripäivällistä. 

Päädyimme taltioimaan tämän laulun sitten Eerikinkadun Omenahotellissa. Yövyin siellä päivällisemme päälle muutaman tunnin ennen Tampereelle töihin suuntaamista. Siitä kun Pekka ensimmäistä kertaa kuuli rallin ja sai lapun kouraansa kului muuten kaksikymmentä minuuttia siihen että tuo YouTube-versio oli purkissa.

Kun aloin suunnitella ensi vuoden alkupuolella ilmestyvän Dortmunder -julkaisun työstämistä, niin äkkäsin mahdollisuuden lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja napata vielä kaksi matoakin. Kirjoitin piisiin yhden säkeistön lisää ja stilisoin vanhan tekstin määrämittaisemmaksi. Sitten Makon ja Jyskyn kanssa reenasimme rallin ja koska en vaivautunut kuuntelemaan tuota YouTube -versiota, vaan soitin laulun ulkomuistista, niin soinnutuskin hieman muuttui. Tuolle uudelle säkeistölle toimi merkittävänä innoittajana se, että tällä tavoin sain mukaan suoran viittauksen myös viimekeväiseen Hiekoitussantaa -kappaleeseemme.  

Ei sitten muuta kuin Hyvää Joulua itse kullekin säädylle! Toivottavasti nautitte tästä hieman omintakeisesta joululaulustamme. Josko vaikka ensi vuonna julkaisisi sitten englanninkielisen version kansainväliseen levitykseen - hmmm...